Äänimerkki-podcast: Miun polkuni 2

Niina: Tervetuloa Löydä polkusi ESR-hankkeen podcastin toisen jakson pariin. Kuuntelet TSL:n Äänimerkki-podcastia. Keskustelemassa meillä on Minni Kupiainen, Mimmi Lindström sekä JHL:n aluepäällikkö Sanna Koskenranta. Miten teillä koulu valmistaa työelämätaitoihin tai miten olette kokeneet valmistaako se?

Mimmi: No, nämä TET-jaksot on ollut silleen, että saa valita tällaisen työympäristön missä sitten sen tekee ja sitten siellä vähän siihen tutustuu ja pääsee siihen työn makuun, mutta en ole ihan varma onko ollut muuta sellaista, että saa itse valita sen työnkuvan ja sit vähän tutustuu siihen sellaisia konkreettisempia. Ne TET-jaksot ainakin.

Minni: Joo just ne TET:it. Sitten tuolla OPO:ssa ja yhteiskuntaopissa ollaan vähän juteltu, mutta ei oo mitään konkreettista ollut muualla.

Niina: Onko teille kerrottu mikä on ammattiliitto tai mitä semmoinen tekee?

Mimmi: No nimi on tuttu, mutta en osaisi kertoa mitä kaikkea siihen kuuluu

Minni: Joo sama täällä. En muista, että koulussa olisi mitään mainittu

Sanna: Ammattiliitot sopii esimerkiksi työehtosopimukset, missä määritellään kunkin alan palkat ja työehdot ja niillä on tietenkin tärkeä keskeinen rooli siellä. Kenenkään ei tarvitse lähteä itse keskustelemaan siitä paljonko se palkka olisi, vaan meillä on tietyt minimipalkat olemassa ja ne löytyvät ihan yhdessä sovituista työehtosopimuksista.

Niina: Mitä te ajattelette näistä työelämän pelisäännöistä? Minkälainen mielikuva teillä on siitä, että minkälaisia vaikka on työntekijän velvollisuudet?

Mimmi: No velvollisuuksista ainakin se, että saapuu ajallaan, tekee työnsä aina ja sitten vaitiolovelvollisuus jostain syystä.

Niina: Joo, haluatko Sanna kommentoida tai lisätä mitä työntekijän on huolehdittava?

Sanna: No tietysti työntekijän, niin tässä tulikin oikeastaan hienosti se että noudatetaan niitä kun ollaan menty sinne työpaikalle ja sovittu jotkin työajat, noudatetaan niitä ja tehdään niitä työtehtäviä, joita on toivottu. Itsekin olen käynyt puhumassa ammattiopistossa opiskelijoille työelämän pelisäännöistä ja kyllä me aina puhumme siellä myös siitä, ei pelkästään työntekijän oikeuksista vaan myös niistä velvollisuuksista. Myös työntekijän saadakseen palkkansa, niin sen eteen on tehtävä sovittuja työtehtäviä ja noudattaa sovittuja työaikoja, myös sitten niitä työpaikan sääntöjä ja toimintatapoja. Tässä mainittiin esimerkiksi vaitiolovelvollisuus, niin se on joillain aloilla ihan hyvinkin tärkeä asia.

Niina: Entäs sitten työnantajan velvollisuudet? Mitä voisi kuulua niihin?

Minni: No semmoinen reiluus työntekijöitä kohtaan

Mimmi: No ehkä se, että ollaan niin sanotusti ystäviä. Tullaan hyvin toimeen keskenään ja ymmärretään toinen toisiamme.

Niina: Hienoa! Ihanaa, että siinä heti nousee teillä ekana mieleen tämmöiset niin kuin ilmapiiriin ja siihen kohtaamiseen vaikuttavat asiat. Mitäs Sanna sanoisit tähän?

Sanna: No tämä kuulostaa kyllä sillä tavalla oikein hyvältä, koska ehkä se mikä työelämässä on muuttunut myös työntekijöiden ajatuksissa aikaisempaan, niin ehkä ennen on menty tekemään töitä vaan palkan tähden ja tänä päivänä haetaan työstä myös merkityksellisyyttä. Halutaan kokea, että työ mitä teen on tärkeätä. Siinä tullaan tietysti myös hyvään johtamiseen. Siellä on jokaisella esimiehellä velvollisuus luoda sellaista hyvää työilmapiiriä, jossa viihtyy ja kokee tulevansa kuulluksi, että pystyy itse vaikuttamaan oman työn sisältöön. Tietysti työnantajan velvollisuuksiin kuuluu huolehtia siitä, että on riittävät resurssit, on tarpeeksi työntekijöitä ja on työolot sellaiset, että on ne sitten töitä, joissa tarvitsee olla suojavarusteita. On työturvallisuus puolikin kunnossa ja ihmiset jaksavat siellä työelämässä. Ehkä meillä uusi sukupolvi ei enää viihdy sellaisessa työpaikassa, missä ollaan hampaat irvessä ja kauhea kiire, kukaan ei hymyile eikä puhu toisilleen. Sitten vaihdetaan työpaikkaa ja mun mielestä se on ihan tervettä kehitystä kyllä. Jokaisella on oikeus vaatia myös työelämältä sellaista ilmapiiriä, missä on hyvä olla.

Minni: Joo, en minä ainakaan pystyisi suoraan kuvittelemaan itseäni missään työssä mikä ei kiinnosta. Siinä varmaan helposti palaisi loppuun. Itse ainakin, jos ei saa sitä intohimoa ja halua tehdä sitä.

Niina: Onko jotain muita asioita, mitkä teidän mielestä on työssä merkityksellisiä tai mitä toivotte teidän tulevalta työelämältä henkilökohtaisesti?

Minni: No just se, että se on kiinnostavaa. Sitä ei tehdä vain sen rahan takia, vaan siinä on sitä halua ja intohimoa tehdä sitä työtä.

Mimmi: Joo ehdottomasti se, että siitä itse nauttii ja pääsee kouluttamaan itseään vielä ylöspäin ja että semmoisia mahdollisuuksia on paljon.

Sanna: Ehkä se mitä toivoisin, kun tässä ajassa tämä sosiaalinen media on tuonut vähän erikoisiakin odotuksia elämältä, työltä, ihmisyydeltä ylipäätään, niin toivoisin, että nähtäisiin myös tärkeänä ihan kaikki semmoinen perustyökin. Ihan yhtä lailla on merkityksellistä se, että meillä sairaalat siivotaan. Nyt korona-aikana tulee tällaisetkin asiat arvoon arvaamattomaan tai se, että lapset hoidetaan päiväkodeissa tai vanhukset hoidetaan. Se on äärimmäisen tärkeätä ja merkityksellistä työtä ja minä toivoisin, että tässä ajassa, kun tuntuu välillä, että hienoa on vain kaikki semmoinen mitä tehdään julkisesti tai aina ollaan menossa jonnekin korkeammalle, niin muistaisimme palata myös siihen, että itseasiassa tässä elämässä on kaikista tärkeintä ehkä se, että arki pyörii ja kaikilla on sillä tavalla hyvät edellytykset ja siinä korostuu tällaisen perustyön arvo.

Niina: Mitenkä te koette, että onko semmoinen korkea rima olemassa? Onko paineita osaamiselle tai omien tavoitteiden asettamiselle?

Minni: No jokaisella on tietenkin ne omat henkilökohtaiset ajatukset ja tavoitteet, mutta kyllä minä sanoisin, että yleisesti on sellainen rima, johon yritetään tähdätä ja se on aika korkealla.

Mimmi: Musta tuntuu, että koulumaailma opettaa jo tosi tosi varhaisessa tilassa, että tämä on nyt hyville oppilaille ja tämä on sitten niille, jotka ovat tavallaan huonompia. Sellainen pitäisi mielellään saada pois. Toki se on hyvä, että on eritasoisia tehtäviä ja tehtävänantoja, mutta se, että se on noin voimakas ja siitä tulee itselle jo tosi nuorena sellainen kuva, että okei minun pitää olla tämä, että olen hyvä ja minut huomioidaan tässä kouluympäristössä, niin se on tosi harmillista.

Minni: Joo ja sitten koulussa tulee kanssa vertailtua itseään tosi paljon muihin, esimerkiksi koearvosanoissa, tehtävissä yms., niin se on aika huono kanssa.

Sanna: Tähän voisi oikeastaan todeta, että tietysti on tärkeätä, että asettaa itselleen oman riman silleen, että menee rohkeasti kohti omia tavoitteita. Siinähän ei ole mitään pahaa, mutta itse toivoisin, että tässä yhteiskunnassa voitaisiin suitsia sitä, että ei asetettaisi sellaista elämiselle tai työelämälle tai pärjäämiselle sellaista rimaa, että kaikkien pitäisi olla jotain tiettyä voidakseen elätä hyvää tai rikasta elämää. Siinä en yhtään ihmettele, että sanotte näin, että rima tuntuu korkealta. Kyllähän tuo meidän sosiaalinen media vääristää tätä oletusarvoa myös tämän ikäisille ihmisille ja tulee vertailtua, että minkälaista pitäisi olla. Lopulta kuitenkin perusarki ja onnellisuus, niin se ei ole kiinni siitä, että minkälaisen koulutustason olet käynyt tai miten hienossa asunnossa asut tai miten korkea palkka on, vaan sitten on kuitenkin kysymys ihan muista asioista. Siitä, että saat tehdä sellaisia asioita työssä vaikka, mitkä ovat sinulle merkityksellisiä eikä siinä riipukaan yhtään, että mitä toinen ihminen tekee.

Niina: Minkälaista tukea toivoisitte mahdollisesti sitten joko jatko-opintoja ajatellen tai työelämään siirtymistä ajatellen? Mistä olisi hyötyä?

Minni: No se, että se jos tulee jotain kysyttävää, niin olisi joku henkilö keneltä aina kysyä. Mieluusti aina sama henkilö.

Mimmi: No jos tulee esimerkiksi psykoterapian tai terapian tarve, niin se on saatavilla ja helposti lähestyttävissä. Myös semmoinen, että jos tarvitsee vaihtaa työpaikkaa tai samalta työnlahkolta siirtyä vähän erityyppisiin töihin, niin se olisi helppoa ja siihen saa tukea, jos sitä tarvitsee.

Sanna: Minä toivoisin itse, että työelämä ei olisi niin kiireellistä, että aina ehdittäisiin kohdata. Etenkin uusia, nuoria työntekijöitä ehdittäisiin aina ohjata ja opastaa, koska se on kyllä kaikista tärkeintä, että kun työpaikalle menee niin siellä saa riittävän tuen ja ohjauksen, jotta niihin tehtäviin pystyy oppimaan ja ne pystyy sitten myöhemmässäkin vaiheessa hanskaamaan. 

Niina: Onko teillä jotain kysyttävää Sannalta?

Minni: Itselle jäi nuo työelämän pelisäännöt ehkä vähän mieleen. Voisitko niistä kertoa enemmänkin?
 
Sanna: Joo, sanoinkin jo aikasemmin, että jokaiselle alalle, työskentelee sitten vaikka päiväkodissa tai siistijänä tai muuta, niin meillä on olemassa työehtosopimus, semmoinen itseasiassa ihan kirja. Kirjaan on kirjoitettu kaikki asiat. Esimerkiksi mikä on alan minimipalkka. Mitä pitää vähintään maksaa. Mikä on työaika? Sekään ei ole semmoinen, että sen voi vaan esimies päättää, vaan se löytyy sieltä työehtosopimuksesta. Jos teet ylitöitä, niin paljon sinulle siitä maksetaan palkkaa. Mikä on ylityötä sitten, niin sekin on siellä määritelty. Siellä on määritelty myös esimerkiksi suojavarusteet. Paljonko kertyy lomapäiviä vuodessa tai kuukaudessa ja miten loma-ajalta maksetaan palkkaa. Ihan tämmöiset kaikki perusasiat ja tämä on jännä juttu, että nämähän ovat semmoisia asioita, mitkä ovat historian saatossa itseasiassa ihan niin kuin taistelukin, että on nämä työelämän pelisäännöt aikanaan saatu. Se ei ole tietysti ihan itsestään selvää. Kiva tavallaan, kun kysyit, koska toiset ajattelevat, että nämä ovat sellaisia asioita, mitkä vaan automaattisesti ovat olemassa. Itseasiassa työehtosopimuksistakin neuvotellaan aina, ei nyt ihan vuoden välein, mutta itseasiassa julkisella puolella tälläkin hetkellä. Sinne tietysti työntekijäpuolella, sinne palkkojen lisäksi tietysti pyritään sisällöllistä parannusta sinne työelämän pelisääntöihin saamaan.

Mimmi: Minulla oli semmoinen kysymys, että miten päädyit amiksen autolinjalta JHL:oon töihin? Ja sitten tuo vaikuttamisen polku.

Sanna: Minä päädyin amiksen autolinjalta JHL:oon muutaman mutkan kautta. Ei ollut ihan sellainen suora tie sieltä maahantuontikeskuksesta, missä olin töissä niin lähdin sitten aikanaan Suomen ammattiin opiskelevien liittoon töihin ja tässä oikeastaan vastaan vähän molempiin kysymyksiin. Sieltä lähdin järjestöpuolelle tekemään töitä itseasiassa nuorten osallisuuden parissa, mikä on itsellenikin suuri intohimo. Oikeastaan täytyy sanoa, että se minun vaikuttamisen kipinä alkoi siellä maahantuontikeskuksesta. Sieltä lähdin ensimmäisenä syksynä oman ammattiosaston taloudenhoitajan tehtävään ja ay-toiminnan kautta innostuin vaikuttamisesta laajemminkin. SAKKI ry:n kautta olen sitten ajautunut järjestöpuolelle, kouluttautunut yhteisöpedagogiksi ja tehnyt sitten järjestötöitä sen jälkeen. Sieltä polku sitten vei JHL:oon, mutta innostuin siellä samalla myös ay-liikkeen kautta lähtemään myös sen kipinän kautta aikanaan kuntavaaleihin mukaan ja vaikuttamisen polulle. Tie voi olla moninainen, eikä pidä ajatella, että sillä valinnalla ammatillisen polun kautta olisi jotenkin tie nyt tietynlainen, että se olisi nyt sitten 30 vuotta sen alan työelämää. Ei välttämättä näin, sieltä voi ihan samalla tavalla ponnistaa erilaisiin haasteisiin.

Niina: Mitäs kysyttävää Sanna sulla olisi sitten nuorilta?

Sanna: No minä haluaisin kysyä, tässä on niin upeita fiksuja nuoria, että mistä te toivoisitte saavanne tietoa työelämän pelisäännöistä? Missä sitä tietoa pitäisi olla tarjolla, että se kohtaisi ja saisitte oikeata tietoa työelämään menoa varten ja toisaalta kiinnostaa myös, että onko teillä omat vanhemmat puhuneet ammattiliitosta tai työelämän pelisäännöistä?

Minni: Tiedonsaantia niin oikeastaan kaikkialta. Sosiaalinen media on nykypäivänä aika isossa osassa, niin siellä olisi kiva törmätä ja itse tykkään ihan vaan seinältä lukea lappuja, joissa kerrotaan. Niistä tykkään itse.

Mimmi: Joo, tuo eka kysymys. Ainakin työnantajalta, jos on jo työpaikalla töissä sekä sitten Monarin ja Ohjaamon kaltaisilta tahoilta. Onko se sitten niin kuin omasta kunnasta tai parin korttelin takaa, niin sellainen pikkupaikka, jonne voi aina piipahtaa ja kysellä kun tulee kysymyksiä tai hakea vaikka apua tiettyjen lomakkeiden täytössä, niin ne ovat tosi tärkeitä. En ole ikinä kuullut, että vanhemmat olisi mitään maininneet ammattiliittojen tapaisista järjestöistä. Se olisi kanssa aika tärkeä lähde. 

Minni: Joo, ei meilläkään ole tullut juteltua ammattiliitoista tai näistä työelämän pelisäännöistä. Aika uusi juttu minulle.

Sanna: Tämä on hyvä viesti, itse asiassa muillekin kuin JHL:lle, että ehkä semmoinen ajatus, että tämä tieto tulee vanhempien kautta tai koulujen kautta. Tähän on hyvä ay-liikkeenkin havahtua ja ehkä ennen kaikkea siihen, että sitä tietoa pitäisi saada siinä peruskouluvaiheessa.

Niina: Vielä kootusti: Minkälaisia toiveita teillä olisi työelämälle?

Mimmi: No minulla olisi työnantajille ja niille, jotka ovat vastuussa työnhakijoiden valitsemisesta, niin tosi matalalla kynnyksellä päästetään haastatteluihin hakijoita. Siinä tulisi se haastattelukokemus sekä sitten päästään oikeasti keskustelemaan siitä, että minkälainen tyyppi on nyt hakijana ja minkälainen työnantaja ja näin poispäin.

Minni: Joo, mullakin noille työnantajille, ehkä enemmän nyt kesätöissä. Ne hakukriteerit voisivat olla järkevämpiä myös yläasteikäisille, että vaikka nämä nuorimmatkin seiskaluokkalaisetkin pystyisivät saamaan jotain kesätyöpaikkaa, että he saisivat sitä kokemusta kartoitettua, kun nyt on hirmu vaikeata päästä töihin.

Niina: Minkäslaisia vinkkejä Sannalla olisi nuorille?
 
Sanna: No täytyy sanoa tietysti ensin, että olkaa vain rohkeasti omia itsejänne. Sen täytyy riittää niin työnhaussa kuin elämässä ja olkaa rohkeita myös puuttumaan sitten, jos huomaatte epäkohtia tai sellaista käyttäytymistä siellä työpaikalla, joka ei työelämään kuulu. Muistakaa aina vaatia, sitten kun pääsette vaikka lyhyempäänkin pätkään, niin työtodistus. Se on sitten teille aina lisäarvoa tuleviin työnhakuihin. Muistakaa pyytää työtodistus myös niistä arvokkaista harrastuskokemuksista, joita tässä kuvasitte. Pitkä ohjaajaura esimerkiksi, niin sehän on äärimmäisen arvokasta työkokemusta. Täytyy sanoa tuohon, että kaikki, jotka hakevat työntekijöitä, niin voisivat pikkasen siinäkin laskea rimaa, että minkälaisia litanioita niihin vaatimuksiin asetetaan. Niitä kun katsoo ihan tällaisella ihan jo suhteellisen pitkänkin työkokemuksen omaavana, niin kyllä siinä monella painuu hartiat alaspäin. Eihän kukaan täytä tuollaisia edellytyksiä, että niitäkin kannattaa katsoa aina vähän sillain, että hakee rohkeasti, vaikka sinne olisi lueteltu koviakin tavoitteita. Lopulta meistä ei ole kukaan sellainen ihminen, joka olisi niin super, että se aina ne kaikki täyttäisi. Omana itsenään vaan ja rohkein ja avoimin mielin.

Niina: Kiitos. Kiitos paljon keskustelusta. Minni Kupiainen, Mimmi Lindström ja Sanna Koskenranta. Kiitos myös kuulijoille. Äänittäjän meillä on tänään ollut Teemu Asumaa ja mukana myös Hanne Silvennoinen. Kiitos paljon!