Eriarvoisuus kaventaa elämänmahdollisuuksia

Suomi on yhä avoin yhteiskunta, jossa vaikeistakin olosuhteista voi ponnistaa pitkälle. Esimerkiksi koulutustaso periytyy kuitenkin entistä useammin, ja terveydentila on vahvasti kytköksissä yhteiskunnalliseen asemaan.

Suomi on totuttu näkemään tasa-arvon ihannemaana, jossa kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet tavoitella haluamaansa ammattia, tulotasoa ja yhteiskunnallista asemaa. Käsitystä tukevat kansainväliset maavertailut.

– Suomi on avoin yhteiskunta, jossa ammatillinen liikkuvuus ja tuloliikkuvuus on suurta. Arviolta 80 prosenttia suomalaisista päätyy ammatin perusteella eri asemaan kuin vanhempansa, Turun yliopiston tohtorikoulutettava, köyhyys- ja eriarvoisuustutkija Niko Eskelinen vahvistaa.

Tämä ei Eskelisen mukaan tarkoita, etteikö yhteiskunnallinen asema Suomessakin siirtyisi sukupolvelta toiselle.  Eriarvoisuuden periytymisellä tarkoitetaan sitä, että yksilön elämänmahdollisuudet huononevat tai paranevat lapsuudenperheen elämäntilanteiden eroista ja resurssien epätasaisesta jakautumisesta johtuen. Eskelinen on yksi Kalevi Sorsa -säätiön julkaiseman Eriarvoisuuden tila -kirjan Eriarvoisuuden periytyminen -luvun kirjoittajista.

– Sosiaalisilla, kulttuurisilla ja taloudellisilla resursseilla tarkoitetaan esimerkiksi vanhempien koulutustasoa, perheessä vallitsevia arvoja ja asenteita, materiaalista pääomaa ja ihmissuhdeverkostoja, Eskelinen kertoo.

KOULUTUKSEN PERIYTYMINEN KASVUSSA

Tulotaso periytyy Suomessa erityisesti yhteiskunnan ääripäissä, tulotason huipulla ja kaikista pienituloisimpien kesken. Ammattien kohdalla sukupolvelta toiselle siirtyvät erityisesti korkean statuksen ammatit.

– Myös koulutustaso periytyy aiempaa useammin. Suomi on siinä siirtynyt lähemmäs eurooppalaista keskitasoa, Niko Eskelinen sanoo.

Eriarvoisuuden periytymistä voi Eskelisen mukaan torjua tukemalla tasa-arvoisia mahdollisuuksia osallistua laadukkaaseen koulutukseen eri tasoilla, varmistamalla nuorten sujuva siirtyminen työmarkkinoille ja tukemalla kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia perheitä.

HYVÄTULOISILLA PAREMPI TERVEYS

Eriarvoisuus heijastuu vahvasti myös terveyteen. Korkeammin koulutetut ja hyvätuloiset elävät keskimäärin pidempään ja terveempinä kuin matalasti koulutetut ja pienituloiset. Työlliset ovat keskimäärin terveempiä kuin työttömät ja toimihenkilöt terveempiä kuin työntekijäammateissa toimivat. Turun yliopiston tutkijatohtori Katri Aaltonen osallistui Eriarvoisuuden tila -kirjan terveyseroja koskevan luvun kirjoittamiseen.

– Myös terveyden riskitekijät kuten tupakointi, ylipaino ja epäterveelliset ruokatottumukset jakautuvat väestössä epätasaisesti yhteiskunnallisen aseman mukaan. Elämäntavoilla on iso merkitys esimerkiksi alkoholi- ja sydäntautikuolleisuuden taustalla, Aaltonen sanoo.

Eriarvoisina pidetään sellaisia terveyseroja, joita pidetään epäoikeudenmukaisina ja vältettävissä olevina. Nuorten ja vanhusten välillä olevia terveyseroja pidetään luonnollisina, eri sosiaaliryhmien välillä olevia ei.

– Eriarvoisiin terveyseroihin voivat vaikuttaa esimerkiksi lapsuuden olosuhteet. Ihminen ei voi valita minkälaiseen perheeseen syntyy, mutta yhteiskunta voi vaikuttaa siihen, missä määrin vanhempien resurssit määrittävät ihmisen myöhempää elämää, Aaltonen sanoo.

Maahanmuuttajien terveydentila voi olla kantasuomalaisia heikompi, samalla tasolla tai jopa parempi. Turvapaikanhakijoiden hyvinvointia tutkineen Niko Eskelisen mukaan paljon riippuu henkilön lähtömaasta ja siitä, kuinka kauan tämä on Suomessa asunut.

– Jos katsotaan esimerkiksi turvapaikanhakijoita, jotka ovat paenneet jostakin, he ovat matkalla altistuneet monille hyvinvointia kuormittaville tekijöille. Heidän elämänlaatunsa voi poiketa valtaväestöstä merkittävästi, Eskelinen sanoo.

TERVEYSEROT TULEVAT KALLIIKSI

Paitsi että terveyserot tuottavat inhimillistä kärsimystä yksilöille, yhteiskunnan kannalta ne tarkoittavat menetyksiä tuottavuudessa sekä kustannuksia terveydenhoidon ja erilaisten etuuksien muodossa.

– Ne ovat myös eettinen ongelma. On kyse ihmisoikeuksista ja siitä, onko kaikilla ihmisillä samat mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa yhteiskuntaan, Katri Aaltonen sanoo.

Terveyseroja esiintyy kaikissa yhteiskunnissa. Aaltosen mukaan eroja voi kuitenkin kaventaa, ja niiden taustalla oleviin syihin voi vaikuttaa samoilla toimilla, joilla pyritään vaikuttamaan hyvä- ja huono-osaisuuden jakautumiseen.

– Se tarkoittaa esimerkiksi verotusta, koulutus-, asumis- ja työllisyyspolitiikkaa. Toimet voivat olla koko väestön kattavia kuten neuvolajärjestelmä ja maksuton kouluruokailu, tai ne voidaan kohdentaa heikoimmassa asemassa oleviin. Molempia tarvitaan, Aaltonen sanoo.

Terveyserot juontavat juurensa lapsuuteen. Matalammin koulutetuilla on useammin jo raskaudenaikaisia riskitekijöitä kuten päihteiden käyttöä, pitkäaikaista stressiä ja epäterveellistä ravitsemusta. Siksi ongelmia on Aaltosen mukaan tehokkainta ennaltaehkäistä esimerkiksi tukemalla huono-osaisia perheitä.

– Toinen asia on terveyspalvelujen saatavuus. Työikäinen väestö jakaantuu kahteen leiriin. On sisäpiiriläiset, joilla on työterveyshuolto, ja ulkopiiriläiset, joilla on pidemmät jonot, asiakasmaksuja ja kitsaampia lähetekäytäntöjä, Aaltonen sanoo.

Kolmas tapa kaventaa terveyseroja on tukea terveellisiä elämäntapoja yhteiskunnallisin toimin niin, että terveelliset valinnat ovat halvempia ja helpommin saatavilla olevia.

ELÄMÄ EI OLE ENNALTA MÄÄRÄTTY

Vaikka huono-osaisten perheiden lapsille kasautuu useita riskitekijöitä, Eskelisen ja Aaltosen mukaan perhetausta itsessään ei määritä kenenkään aikuisuutta. Vaikeistakin lähtökohdista voi päästä pitkälle, eivätkä heikot kasvuolosuhteet vie vääjäämättä lasta kohti huonoa tulevaisuutta.

– Valtaosa niistä, jotka ovat elämänsä varrella kohdanneet erilaisia huono-osaisuustekijöitä, kuten köyhyyttä, pärjää lopulta hyvin, Eskelinen sanoo.

Jenni Meronen
Kuva: Istockphoto

Lue lisää

Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020