Korona näkyy tapahtuma-alalla ja harrastuksissa vielä pitkään

Täysiä teatterikatsomoita, tyhjiä leffasaleja, äänikirjojen kuuntelubuumi ja läpikotaisin ravisteltu kulttuurialan kenttä. Koronavuosien kaiku on pitkä.

“Hei, olisi halvalla tarjolla kaksi lippua illan keikalle! Ollaan itse kipeitä eikä päästä.”

“Valitettavasti joudumme perumaan torstain esityksen sairastapauksen vuoksi. Olemme yhteydessä kaikkiin lipun ostaneisiin. Pahoittelut!”

Tällaiset viestit pyörivät tiuhaan keski-ikäisen kulttuuriharrastajan some-virrassa. Esityksiä ja konsertteja perutaan useammin kuin aikana ennen koronaa, mutta siihen ollaan totuttu. Yleisökään ei yski entiseen tapaan. Kirjaimellisen epäterve tapa mennä töihin ja vapaa-ajan rientoihin flunssaisena, on ainakin toistaiseksi jäänyt, ja hyvä niin.

– Terveysturvallisuuden osalta ollaan opittu valtavasti. Koronan alkaessa ei muuta osattu kuin laittaa lappu luukulle, sanoo Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry:n pääsihteeri Rosa Meriläinen.

Miten muuten pandemian varjo näkyy kulttuurin, tapahtumien ja vapaa-ajan kentällä?

TALOUDELLISTA AHDINKOA JA EPÄVARMUUTTA

Meriläinen on suora sanoissaan.

– Korona on aiheuttanut kulttuurin kentällä valtavat taloudelliset tappiot ja ajanut osan toimijoista pitkäkestoiseen taloudelliseen ahdinkoon. Viimeksi tänään eräs elokuvateatterialan edustaja arvioi, että vielä menee vuosia toipuessa.

Vaikka kaikki koronarajoitukset ovat nyt poistettu, häilyy alan yllä yhä epävarmuus. Ihmiset ostavat lippuja viime tingassa, mikä näkyy Meriläisen mukaan läpi koko tapahtumakentän. Yleisö on palannut teattereihin, mutta elokuvateattereissa erityisesti kotimaiset elokuvat ovat kärsineet katsojapulasta.

– Kun korona jatkui ja jatkui, se toi esiin myös sen, miten hauras meidän sosiaaliturvajärjestelmämme on freelancereiden ja itsensätyöllistäjien osalta.

Ymmärrettävästi moni myös koki, ettei heidän työtään arvosteta, kun työtä ei saanut tehdä.

Esiin nousee positiivisiakin asioita. Meriläinen luettelee kolme eteenpäin nytkähtänyttä parannusta.

– Tekijänoikeusjärjestöt ovat pitkään vaatineet, etteivät tekijänoikeuskorvaukset leikkaa sosiaaliturvaa, kun eivät sitä kerrytäkään ja nyt tämä on ratkaistu. Korona toi painetta siihen. Koronan aikana vietiin maaliin myös 12 vuotta puuhattu valtionosuusuudistus ja kirjailijoille tärkeästä e-lainauskorvausjärjestelmästä saatiin tänä syksynä ratkaisu.

Meriläinen iloitsee myös siitä, että kulttuurin ja taiteen vaikutuksista ja merkityksestä on puhuttu enemmän kuin koskaan hänen elinaikanaan.

– Myös ymmärrys siitä, miten laaja kirjo ammatteja taide- ja kulttuurialalla on, on kasvanut.

KORONA KIRITTI KULTTUURIN DIGILOIKKAA

Suomalaisen kulttuuripolitiikan keskiössä on ajatus kulttuurin kuulumisesta kaikille. Digitalisaation myötä taidetta ja kulttuuria voidaan helpommin viedä “joka pirttiin”. Korona vauhditti alan digiloikkaa.

– Esimerkiksi äänikirjoja kuunnellaan nyt aivan valtavasti, ja tämä työllistää äänikirjojen lukijoita.

Digitaalisista kulttuurin muodoista on nyt enemmän tarjontaa, niihin panostetaan ja niitä on opittu käyttämään.

– Se on varmaan pysyvin muutos, mikä koronasta seuraa, Rosa Meriläinen arvioi.

Erilaiset suoratoistopalvelut verottavat kulttuurin kuluttajien kukkaroa kuukausittain, mutteivät välttämättä tue kotimaista työllisyyttä.

– Pitää olla siis myös menetelmiä ja järjestelmiä, jotka takaavat, että vaikkapa televisiosarjoja tuotetaan Suomessa.

JUMPISSA VÄLJÄÄ

Tapahtumissa ja harrastuksissa käyvät puolestaan miettivät osallistumiseensa liittyviä riskejä aiempaa enemmän.

Kun koronatartunnat ja flunssat alkoivat syksyllä lisääntyä, näin teki ahkera kulttuurin ja liikunnan harrastaja Liisa Anttonen. Hän jäi miehensä kanssa pois kaikista isommista tilaisuuksista, jottei sairastuminen vaarantaisi jo moneen kertaan siirtynyttä kaukomatkaa.

– Kun palataan kotiin, alamme kaiketi elää normaalisti eli jatketaan taas kulttuuriharrastuksia. Paljon jäi syksyllä näkemättä.

Katariina Korhonen puolestaan käy pari kertaa viikossa ryhmäliikuntatunneilla. Niillä on hänen mukaansa ollut hiljaista. Aiempina vuosina varsinkin alkusyksystä tunneille on ollut vaikea mahtua.

– Nyt olen päässyt jokaiseen haluamaani jumppaan, ja usein suosituimmillakin tunneilla on ollut muutama paikka vapaana.

Tämä siitä huolimatta, että hänen käyttämällään salilla tunneille ei vieläkään oteta maksimimäärää osallistujia. Korhosen mukaan hänen ystävillään on sama havainto: jumppaajia on vähemmän kuin ennen koronaa.

Rosa Meriläinen nostaa esiin myös lasten ja nuorten koronan takia keskeytyneet harrastukset. Niihin ei olla välttämättä palattu.

– Alan tulevaisuuden kannalta on tosi keskeistä, että ikäluokasta riittävän iso osa innostuu kulttuurin ja taiteen pariin sekä kokijana että tekijänä. Tämä koskee myös liikunta- ja urheiluharrastuksia.

KANSALAISOPISTOISSA ON AKTIVOIDUTTU

– Harrastamisessa ja yhdessä tekemisessä on selkeästi syntynyt vajetta viimeisen parin vuoden aikana, sanoo Jyväskylän kansalaisopiston rehtori Mikko Saikkonen.

Tämä näkyy hänen mukaansa nyt varsinkin kädentaitojen ja liikunnan kurssien suurissa opiskelijamäärissä. Toisaalta kurssitarjontaan on tullut pysyvästi myös etäkursseja, joille on kysyntää.

Suomalaiset ovat poikkeuksellisen innokkaita opiskelemaan kansalais- ja työväenopistoissa. Maan noin 180 kansalaisopistossa järjestetään vuosittain yli kaksi miljoonaa opetustuntia.

Vielä ei olla päästy normaaleihin, koronaa edeltäneisiin opiskelijamääriin. Jyväskylän kansalaisopistossa on aiemmin ollut vuosittain noin 13 000 yksittäistä opiskelijaa. 2020–2021 opiskelijoiden määrä jäi noin 10 000:een vuodessa.

Kurssien tai henkilökunnan määrä ei Mikko Saikkosen mukaan ole ratkaisevasti muuttunut, vaikka kaikki kurssit eivät täyty vielä tavalliseen tapaan. Opiskelijamaksujen vajetta on saatu paikattua Opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustuksella.

Matkailun loppuminen korona-aikaan näkyi kansalaisopistossa.

– Motivaatio osallistua kielten kursseille ei ollut yhtä suurta kuin aiempina vuosina.

YHTEISLAULUT KAIKUVAT JOULUKUUSSA

Parhaillaan eletään yhdessä laulamisen sesonkiaikaa. Joululaulut vetävät ihmisiä kirkkoihin, työväentaloille, palvelukeskuksiin, ravintoloihin ja jopa kauppakeskuksiin. Tunnetuin yhteislaulutapahtuma Kauneimmat Joululaulut soi tänä vuonna 50. kertaa.

Suomen lähetysseuran ja evankelisluterilaisten seurakuntien järjestämiin tilaisuuksiin odotetaan kahden hiljaisemman laulujoulun jälkeen taas väkeä.

– Seurakunnat ovat tilanneet lauluvihkoja entisvuosien tapaan, kertoo Hanne Kalanne Suomen lähetysseurasta.

– Tarkkoja lukuja ei vielä ole, mutta palaute ja näppituntuma on, että ensimmäisen viikonlopun tilaisuuksissa oli paljon väkeä ja ihmiset tuntuvat kovasti odottaneen, että pääsevät taas laulamaan yhdessä.

Juhlavuoden kunniaksi julkaistiin myös uusi saamenkielinen Kauneimmat joululaulut -vihko, jossa lauluja on koltansaamen, inarinsaamen ja pohjoissaamen kielillä.

***

Olitpa menossa laulamaan tai et, Aikamerkki toivottaa lukijoille hyvää ja lämmintä Joulua.

Anna Paju
Kuva: Minna Virolainen

Artikkeli Korona näkyy tapahtuma-alalla ja harrastuksissa vielä pitkään julkaistiin ensimmäisen kerran Aikamerkki.org.