Äänimerkki-podcast: Laulamalla kohti uusia ulottuvuuksia

Jaakko
Tervetuloa kuuntelemaan Äänimerkki-podcastia, Minun nimi on Jaakko Suni ja toimin Työväen Sivistysliitossa kulttuurituottajana. Tänään Äänimerkissä meillä on aiheena kantaaottava kuorotoiminta, ääni-improvisaatio, äänen kehollisuus ja ihmisäänen ulottuvuudet. Näihin aiheisiin liittyen meillä on vieraina äänitaiteilijana sekä laulu- ja jouhikkoperinteen taitaja Outi Pulkkinen, tervetuloa.

Outi
Kiitos.

Jaakko
Sekä kollegani kulttuurituottaja Riina Näsi, Tervetuloa.

Riina
Kiitos, kiitos.

Jaakko
Sekä kantaaottavan kuorotoiminnan harrastaja Maija Saksman, joka tänä keväänä osallistuu muun muassa Outin vetämään Laulua Ottaa Kantaa -kuorotyöpajaan, tervetuloa, Maija.

Maija
Kiitos.

Jaakko
Kuorotyöpajan taustasta kerron sen verran, että Laulu Ottaa Kantaa -kuoro on vuoden 2023 alussa käynnistynyt työryhmä, johon kuka tahansa on voinut hakea omalla ainutlaatuisella äänellään. Nuotinlukutaitoa tai laajempaa esiintymiskokemusta ei edellytetty, vaan kriteereinä hakijoille oli motivaatio tutustua oman äänen, kantaaottavuuteen ja esiintymiseen. Kuoro on nyt kevään 2023 aikana luonut yhdessä työryhmälle tärkeään aiheeseen kantaaottavan esityksen, joka sisältää ääni-improvisaatiota ja suomalais-ugrilaista kansanlaulua. Lähtökohtana ryhmän toiminnassa on ollut pohtia yhteiskunnallisten aiheiden käsittelyä musiikin ja äänen keinoin. Kevään aikana rakentuneen kuoroteoksen ensiesitys on toukokuussa Vaasan kuorofestivaalilla, jonka lisäksi kuoro esiintyy toukokuun lopussa Maailma Kylässä -festivaaleilla. Tervetuloa vielä kaikille ja ihan tähän alkuun pyytäisin vieraitamme kertomaan hieman itsestään, taustastaan ja mikä äänenkäytössä ja ääni-improvisaatiossa on herättänyt alun perin kiinnostuksen, mikä siinä kiinnostaa vielä nykyäänkin? Aloitetaan vaikka Outista.

Outi
No olen käynyt tuon Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän maisterikoulutuksen sekä tehnyt taiteellisen tohtorintutkinnon sinne. Siellä se koulutus on hyvin avarakatseinen ja monitaiteinen ja siellä oli- toimi alussa vahvasti nykyinen emeritusprofessori Heikki Laitinen, joka oli kiinnostunut myös ääni-improvisaatiosta ja äänen ulottuvuuksista, niin me tehtiin heti 90-luvun alussa jo semmoinen ääntely - viikon mittainen intensiiviperiodi, joka huipentui esitykseen - ja sitä kautta sitten rupesi kiinnostamaan enemmän ihmisäänen ulottuvuudet ja ilmaisu ja monitaiteellisuus. Toisaalta kansanlaulussa on sellaista juurevuutta ja vapautta mikä liittyy minun mielestä myös tuommoiseen niin kuin sisäistyneeseen äänenkäyttöön ja vapauteen ja siinä opiskeluvaiheessa maisterikonsertti liittyi jo improvisaatioon ja tohtorintutkinnon tein sitten monitaiteisesta kokonaisvaltaisesta esiintyjyydestä, missä oli ääni, liike, puhe, musiikki mukana ja oon tehnyt eri ryhmissä muun muassa MeNaiset-yhtyeen ja ääniteatteri Iki-Turson kanssa myös sellaisia ääni-improvisaatioesityksiä tässä 90-luvulta lähtien ja sooloteoksia kyllä paljon kanssa.

Jaakko
Kiitos. Entäs Maija, haluatko hieman avata sun taustaa?

Maija
No, lähetään nyt siitä, että mä oon opiskellut musiikkia aikoinaan, mutta sitten se rupesi semmoisen ihan ääniteknologian opiskeluksi ja sitten siihen tuli mukaan kuvataidetta ja videoa ja kaikenlaista, että medianomi ois ehkä semmoinen lyhin sana miten voisi sitä kuvailla, mutta musa on pysynyt kyllä mukana, ja laulu, ja nyt on sitten semmoinen tarve niin kuin löytää sitä musiikkia juuri juurevasti ja jotenkin yhteisöllisesti, ja niin kuin omasta elämästä lähtien, niin sitä oon tässä etsiskellyt ja juuri toi kansanmusiikki on semmoinen, mikä on tuonut sitä lähemmäksi siihen ja hänet hei miten tää laulu lähtis niin kuin sillä tavalla, että voisin laulaa niin kuin aika instantistikin, enkä niin kuin opettelemalla niin kuin vuotta jotain suurta teosta, liittymällä samalla yhteisöllisesti laulun ja musan kautta yhteen, niin semmoista on nyt ollut etsinnässä ja on löytynytkin tommonen. Tämä on hienoa nyt kun on tässä Laulu Ottaa Kantaa, niin on minulla ollut tarvetta jotain semmoista laulupoliittista ajatusta herätellä, miten se voisi tapahtua tänään. Tai miten se nyt sanotaan, poliittinen laululiike, mikä se voisi olla tänään. Vielä lyhyesti siitä, että on ollut tosi mielenkiintoista tämä Outin juttu, että nyt on lähetty todella ihan äänen etsimisestä, että ääni, äänestä, oma ääni, vox, niin todella niin kuin semmoista syväluotaavampaa. On ollut mielenkiintoista.

Outi
Joo, minä olen tehnyt aika pitkään töitä äänen ja kehon ja äänen kehollisuuden kanssa, että se ääni ei tuu vaan sieltä kurkusta, vaan että se tulee koko kehosta ja erilaisten esimerkiksi joogasuuntauksien kautta löytänyt uusia näkemyksiä tai mitä on saanut jotain ajatuksia jossain vaikka hierojan käsittelyssä, että hengitä ristiluuhun ja se on avannut kehollisesti äänenkäyttöä.

Riina
Onko Outi tämä Laulu ottaa kantaa projekti poikennut sitten sun aiemmista työpajoista, että että onko tässä esim. esityksen valmistelussa ollut eroavaisuutta sitten muihin projekteihin, mitä sä olet tehnyt?

Outi
Suurin osa pedagogista työtä minä olen tehnyt ammattiopiskelijoiden kanssa Taideyliopistossa ja Sibelius-Akatemiassa, ja tietenkin siellä se oppilasaines on nuorta ja sitten niin kuin heidän kiinnostukset on vähän ehkä erilaisiin asioihin. Sitten minä olen tehnyt ammattimuusikoiden ja ammattitaiteilijoitten kanssa esityksiä. Sitten olen kyllä vuosittain vetänyt äänenkäytöstä kiinnostuneille ihmisille esimerkiksi tämmöistä ääni ja keho- tai liike ja ääni-kursseja, mut ne ei oo tähdänny mihinkään esitykseen, että tämä on ollut silleen tosi kiinnostavaa että nyt tehdään semmoista perustyötä, mutta sitten ollaan etsitty esityksellisyyttä ja miten voitais rakentaa jotain biisejä. Ja kun harjoitusaikaa ei hirveesti oo, niiden täytyy olla jollain lailla improvisatorisia, ettei voi kaikkea läpisäveltää. Ja sitten kuitenkin niin kun kyseessä on harrastajat kun tämä on matalan kynnyksen kokoonpano, että ei oo vaadittu mitään semmoista niin kuin musiikillista taustaa, niin sitten on ihan saanut tehdä semmoista vähän niin kuin perus musiikinopettajan työtä myös, että miten korvakuulolla toimitaan ja että jokainen löytäisi jotenkin semmoisen niin kuin oman äänivaransa. Tämä on ollut tosi kiinnostavaa sitten kun ihmiset, jotka on hakeutunut tähän, niin heillä on mielipiteitä, näkökantoja, vähän laajemmin kuin ehkä ihan keskivertoihmisellä, että on hirveän hyviä keskusteluita tullut ja paljon ideoita, että osalla osallistujista on sitten esityksellistä kokemusta ja näkemystä niin kuin esimerkiksi tällä Maijalla. Maijan kautta on tullut biisi-ideoita ja... Tosi kiinnostavaa työtä, virkistävää. Omaa luovuuskin on herännyt tässä.

Jaakko
Maija niin kuin osallistujan kokemuksesta, kun on tullut tähän kuoroon mukaan, niin se ihan ensimmäinen kerta kun tapasitte että kaikki siellä ensimmäistä kertaa, niin siitä aikahyppäys nyt tähän päivään, niin mitä siinä matkalla on tapahtunut? Ja sen jälkeen jos Outi voi kertoa vähän niin kuin pedagogisesta näkökulmasta, että miten on mennyt asiat sieltä ensimmäistä kerrasta tähän? Minkälaisia huomioita tullut ja miten se on vaikuttanut niihin suuntiin, siinä matkan varrella? Jos aloitetaan Maijasta ensin.

Maija
Minulla oli semmoinen ajatus tästä laulu ottaa kantaa jutusta, että aha, nyt mennään tekemään jotain taistolaislauluja, että kaikki on siellä kitaran kanssa ja nyt ruvetaan sitten tekemään semmoista, mutta se olikin yllätys, että me aloitettiin ihan hengitysharjoituksilla, ja just näitä ristiselän ja näitä löytöjä ja äänen sitä etsimistä ja löytämistä. Se oli jo ensimmäinen yllätys ja sitä on sitten edetty ja ihanasti on ollut tämä ugrilaisuus koko ajan mukana. Mutta sitten on tullut ihan noita uusia löytöjä siinä on resitatiivia ja tuota lajikatoluetteloa ja sitten näitä uupumustekstejä ihan yksi yhteen mitä kaikkea tämmöistä jännää, että se on ollut niin monipuolisempi, mitä mä ikinä osasin kuvitellakaan. Ja sitten meillä on nyt ollut kuitenkin tämmöstä jo kokemusta, me käytin tuolla luontomarssilla jo laulamassa ja ihmetytettiin ihmisiä, saatiin ihmiset jopa laulaa ympärillä mukaan, kun me oltiin johdolla, vedettiin semmoista niin kuin vuorolaulua, että siihen pysty lähtemään mukaan instant. Minulla on just semmoisia uhanalaisia sammalia, niin tämmöistä on jo ehtinyt tapahtumaan, että hirmurunsas on ollut juttu ja aina olen innolla mennyt näihin harjoituksiin.

Jaakko
Kiitos, mitenkäs Outi pedagogisesta näkökulmasta, onko mennyt sellaisena alku ajatuksen mukaan, mikä sinulla mahdollisesti oli tätä suunnitellessa vai onko siinä paljon ollut luovimista matkalla, että miten niin kuin tämän ryhmän kanssa edetään?

Outi
No, mä olen hyvin paljon improvisaatiota opettanut ja improvisaation kautta, tehnyt myös taiteellista työtä, ja niinpä minä ajattelin, että tuota en tee niin kuin mitään tarkkoja sävellyksellisiä suunnitelmia, että minulla oli joitakin biisi-ideoita tullessa, mutta minä ajattelin, että se on prosessi. Se on luova prosessi ja että saisin mahdollisimman paljon osallistettua ja katsottua, että mitä sieltä ryhmästä nousee. Sitten mulla on semmoinen pedagoginen ajatus kaikessa opettamisessa, että tuota luovuus nousee niin kuin vapauden kautta, ja vapaus taas löytyy sekä fyysisen että henkisen rentoutumisen kautta. Niin me ollaan aika monet harjoitukset aloitettu silleen, että otetaan pieni rentoutumishetki ja kuunnellaan hengitystä ja mistä ääni lähtee. Ja tietenkin kun ryhmässä ei ole mitään ammattilaulajia, niin sitten ollaan lämmitetty ääntä, että on helpompi sitten lähteä tekemään ääntä, mutta että sitten ja justiinsa, että ääni lähtee jotenkin tuolta syvältä juuresta. Ja mikähän se kysymys tässä olikaan?

Jaakko
Niin no aika hyvin siihen vastasit. Ehkä haen sitä, että sitten kun ei aina ihan tiedä, minkälainen ryhmä erilaisista yksilöistä muodostuu niin sitten, että varmaan semmoista miten niitä niin kuin huomaa sen ryhmän vahvuudet ja tämmöiset kaikki niin sitten menee sen mukaan enemmän vai?

Outi
Joo no me itse asiassa ensimmäistä kertaa tavattiin maaliskuun alussa, vasta, että tosi tiiviillä aikataululla tehdään tämä. Toisella tapaamisella - kerran viikossa meillä on ollut niitä - toisella tapaamisella sitä pidettiin vähän semmoinen pitempi keskustelu, että mihin ihmiset haluaa ottaa kantaa. Sieltä nousi tietysti luonto-/ilmastokriisi [ja] luontokato on semmoisia, mitkä on niin kuin voimakkaasti nyt toivottavasti kaikkien huulilla, mutta sitten työuupumus ja tämmöiset yhteiskunnan tekemät suorituspaineet ja kuormittuminen, tämä tuli aika voimakkaasti. Ja sehän liittyy koko yhteiskuntaan ja terveydenhuoltoon ja kaikkeen, että se oli semmoinen voimakas teema. Nyt oon ruvennut lukemaan tai kiinnittämään vähän enemmän huomiota, mitä mediassa puhutaan, ja siellähän on itse asiassa nyt tämä luontoteemat, mutta jotenkin nyt nousu ihan viime viikkoina myös tämä kuormittuvuus ja työuupumus. Jotenkin pitäisi löytää jotain ratkaisuja niihin juurisyihin. Se on ollut aika hienoa, että sieltä on eräskin osallistuja oli oman uupumuskautensa aikana kirjoittanut runoja. Niin, niitä hän on ainakin nyt yhden antanut meidän käyttöön. Ja sitten itse oon koonnut tekstejä tuolta sanomalehdistä ja muista medioista. Ja sitten me ollaan myös tehty sillä lailla, että sanotetaan uudestaan vanhoja lauluja, sekä kalevalamittaista, eli runolaulua että rekimittaista laulua. Näillä teemoilla.

Jaakko
Todella kiinnostavaa.

Outi
Joo ja sitten vielä sillainen, että esityksestä tulee kokonaisvaltainen sillä lailla, että siihen tulee myös liikettä mukaan, että se ei ole pelkästään, että seistään ja lauletaan.

Jaakko
Joo, se olikin hieno aasinsilta seuraavaan kysymykseen, missä just ajattelinkin kysyä yhtä lailla kuorolaisen ja ohjaajan mielipidettä siitä, että miten koet, miten ääni ja keho ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa? Minkälaisia ajatuksia Maija herää siitä, ovatko nämä asiat yhteydessä toisiinsa? Jos ovat, niin miten?

Maija
No, kyllä todellakin on. Tämähän on ollut tässä Outin viisaassa ohjauksessa ollut se, että kuinka se lähtee kehosta ja kuinka tuolta jostain ristiselästä lähtee ääni ja näin edelleen. Kyllä kokonaisvaltainen ihminen, jos hän on terve, niin kyllä ääni, keho ja laulu kulkevat yhdessä. Mietin sitä minulle tuli tähän semmoista taustaakin, että minulla on kuitenkin itsellä semmoinen historia tuohon kehottomaan lauluun, että minulle on tosi rakkaita lapsuudesta vanhat virret. Siinä on toisaalta semmoinen ihana yhteisöllinen kokemus, koska nehän osasi melkein ulkoa, kun niitä laulettiin, ja se oli siis minulle positiivinen kokemus, ei mitään uskontoa vastaan. Se oli ihan semmoista elävää maalaiskulttuuria. Mutta nyt tätähän jotenkin vielä kun tulee se liike, niin voisin kuvitella, että siinä tapahtuu tämä yhteisöllisyys ja sitten se vielä on kokonaisvaltaisempaa. Että tämmöisiä ajatuksia tulee mieleen tuohon sinun kysymykseen ja kun sitten tämä on ihanaa tämä vuorolaulu, kun minä olen kokenut, että miten siinä voi olla mukana yhteisöllisesti. Ei tarvitse olla edes paperia tai sitä virsikirjaa, vaan voit toistaa sen ja ehkä nykyään sitä on tapahtunut joissain rock-konserteissa kun toistetaan tai sitten miekkareissa ne huudatukset, mutta tämä on niin kuin semmoinen lempeämpi tapa lähteä heti mukaan. Voi tulla yhtäkkiä liittymään vaikka tuosta noin joku ohikulkija lauluun.

Jaakko
Niin, aivan, siinä tulee sitä kommunikaation aspektia myös mitä erilaisissa tilaisuuksissa, rock-keikoilla tai myös hengellisessäkin tilaisuuksissa sellaista käytetään, ja se on varmaan osa sitä-, tai itse tulkitsen näin, että se on osa sitä kommunikointia juuri.

Maija
Voisin vielä tuohon juuri lisätä, että mulle sitä on aika vaikea verrata, missä menee vaikka hengellisyyden, liikkumisen ja laulun raja. Kun sitten kun se on täysivaltaista, niin siihenhän tulee jopa siis semmoinen... se ei ehkä ole oikea sana se hengellisyys, mutta sen kaltainen olo on kokonaisvaltainen ja se on semmoinen kiitollinen, avoin ja runsas.

Jaakko
Hieno lisäys.

Riina
Kiva olisi vielä Outilta kuulla.

Outi
Joo, kyllä minä olen kokenut sen, kun minä olen paljon opettanut ryhmiä sekä tehnyt itse työtä että jos se ääni on liikkeellisesti, kehollisesti mukana, niin siihen tulee myös syvempi emotionaalinen taso. Että kyllä se niin kuin tavallaan kehon vapaus tuottaa sitä, ja se on niin kuin kokonaisuudessaan voimakkaampi kokemus. Minä olen myös harjoittanut sellaista kokonaisvaltaisen improvisaation menetelmää kuin interacting with the inner partner, jossa keho, ääni ja puhe on hyvin voimakkaasti kommunikaatiossa toistensa kanssa, niin kuin sooloimprovisaatio, ja se on ollut kyllä hyvin kiinnostavaa ja myös avannut uusia asioita. Tuossa justiinsa, kun me oltiin siellä luontomarssimielenosoituksessa laulamassa, niin tuli sellainen kokemus, kun siellä on niitä huudattajia, jotka matkan varrella mikrofoniin esi-huutaa niitä huutoja, ja sitten marssiväki vastaa, että sitten laulun kautta ehkä avautuu jonkinlainen toisenlainen ulottuvuus. Tavallaan niin kuin, että musiikin ja äänen kautta ehkä jonkinlainen herkkyystila avautuu eri tavalla kuin että jos vaan paasaa suoraan naamaan jotain teesejä. Ja kyllähän vanhassa perinteisessä laulussakin on ollut sitä, että on otettu kantaa ja välitetty sanomaa vielä runollisuuden kautta, ettei sanotakaan kaikkea ihan suoraa vaan kielikuvilla ja ehkä jollain tavalla, että joutuu vähän käyttämään omia älynystyröitä, että mitä siinä tarkoitetaan, mitä taide nykyisinkin on.

Maija
Minulla muuten tuli tuosta mieleen toi jännä kokemus, eli noi miekkarilaulut oli jännä kokemus, kun siinä liikuttiin samalla ja laulat ja se etenee niinkuin multitaskaten. Minua on joskus kiinnostanut tuommoiset laulupolut, että mitä se tarkoittaa. Ehkä Outi tietää, mutta aboriginaaleilla on ja olen yrittänyt etsiä, että onko niin kuin suomalaisessa kulttuurissa. Se on niin kokonaisvaltainen, että voit laulaa jopa kävellessäsi. Onko se koskaan ollut totta, mutta tämmöinen ainakin ideaali ajatus, että kalevalaiseen kulta-aikaan työt ja kaikki kehtolaulusta kalastamiseen, ja siltä väliltä, mitä voi ollakaan, on tapahtunut laulaen, että minusta se on ihana ajatus, että se laulu on ollut sitä olemista tässä. Nyt kun nykyinen puhe voi hyvinkin monotoniseksi ja kuivakkaaksi.

Outi
Kyllä varmasti silloin satoja vuosia sitten ja ehkä ei ole kun pari sataa vuotta, kun elettiin vahvasti Suomessa runolaulukulttuurin piirissä, että oli se yksi runonlaulumitta eli kalevalamitta, jolla laulettiin kaikki laulut ja niitä laulettiin sekä rituaaleissa, työtä tehdessä, kerrottiin tarinoita, kerrottiin omia tunnelmia, tanssittiin, nukutettiin lapsia ja se oli niin kuin se radion, television, kännyköiden, YouTube:n sijaan ja välitettiin tietoa.

Riina
Olisi kiinnostavaa kuulla, että mistä toi kiinnostus tuohon suomalais-ugrilaiseen lauluperinteeseen on herännyt?

Outi
No, kyllä se minulla on herännyt kansanmusiikin opintojen puitteissa. Kävin lukion Savonlinnan taidelukion musiikkilinjalla ja meillä oli siellä kansanmusiikkiryhmä, jossa oli ensimmäiset voimakkaat kosketukset runolauluun ja sitten kansanmusiikin ammattiopinnot, laulu pääaineisena. Jotenkin tuntuu, että tuo vanha perinne, runonlauluperinne ja vanha kantele- ja jouhikkoperinne ja se vanha runolaulukulttuuri on tavallaan, että minä voin olla jonkinlainen väylä sellaiseen vanhaan viisauteen, mitä tullaan tarvitsemaan tässä nykyajan murrostilassa. Teknologia ei ole ainut ratkaisu näihin meidän ongelmiin, vaan meidän täytyy löytää niitä vanhoja tapoja. Kuinka käytetään maata, kuinka käytetään aikaa ja mieltä.

Jaakko
Kiitos tuosta. Herättää paljon ajatuksia. Tämä aihe on niin laaja, että tästä voitaisiin keskustella varmasti kolme tuntiakin. Olisin Maijalta kysynyt vähän sellaista nyt vielä tämän kevään tiimoilta, että minkälaisia toiveita sinulla on jatkosta - onko tässä herännyt jonkunlaista kipinää nyt tämän työpajan osalta tai miten tämän työpajan jälkeen?

Maija
No, voisin kuvitella, että tämä ryhmä vielä tapaa tämänkin jälkeen ja voisi semmoisia lauluviruksia ruveta levittelemään tuonne ympärilleen, että voisi kuvitella, että eikö se olisi ihanaa, kun on seuraava marssi, niin koko kansa/kulkue laulaa vuorolauluja ja kalevalaisilla mitalla. No on minulla sitten sillä tavalla, että minulla biisejä pukkaa päähän itsellä, että kyllä se tulee joka tapauksessa jatkumaan, mutta sitten se on nyt ollut ihanaa, koska minä olen tehnyt aika paljon niin kuin itekseni tai siis pienryhmissä niin, että joku tämmöinen ryhmässä oleminen on tuntunut tosi hyvälle, että toivon jatkossa enemmän tämmöistä ryhmääntymistä ja yhteisöllisyyttä.

Outi
Tämä tuntuu musta taas erittäin tärkeältä työltä, ja jotenkin niin kuin miettinyt just tämäntyyppistä, mutta aivan mahtavaa, että Kansan Sivistysliitto ja Työväen Sivistysliitto on nyt kutsunut ja järjestänyt tämän, että tavallaan on jonkinlainen väylä, mistä tavoittaa ihmisiä, joilla on samat samanlaiset kiinnostuksen kohteet, että suuri kiitos teille.

Riina
Kiitos, kiitos.

Jaakko
Kiitos paljon, hyvä, että se kokemus siitä on välittynyt. Minulla on ainakin itsellä semmoinen ajatus, että on paljonkin ihmisiä tuolla kaduilla, jotka haluaisivat laulaa, haluaisivat tutustua ääneensä, mutta erinäisistä syistä - niitä nyt en lähde tässä erittelemään - se on voinut jäädä vähälle. Ja sitten ehkä kynnys kasvaa korkeaksi, niin kun aloittaa sitä. Niin itseasiassa tähän liittyen, minä mielelläni kuulisin, että onko teillä jonkinlaisia terveisiä näille kaikille ihmisille, jotka tuolla kaduilla kävelevät ja miettivät sitä, että haluaisin tutustua ääneni, mutta en tiedä, mistä lähteä liikkeelle mitä sen eteen voisi tehdä? Että jonkinlaisia ehkä rohkaisun sanoja toi kannustuksen sanoja tai ihan konkretiaakin. Tuleeko jotain mieleen?

Outi
Tämä on jotenkin tämä meidän elämä sellaista, että me puhutaan ja lauletaan sitten jonkin verran, mutta tavallaan sellainen niin kuin kaikenlainen muu ääni mikä meistä lähtisi luontevasti niin se jotenkin ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää. Sitä voisi ruveta tutkailemaan ihan arkena kotona, että omia olotiloja ja miltä se tuntuisi omassa äänenkäytössä. Ja että antaisi lapsille, jos on varsinkin sellainen tila, että äänenkäyttö ei haittaa, että antaisi lasten käyttää vapaasti ääntänsä. Että kun näkee tuolla kadulla jonkun vanhemman hyssyttelevän lastansa, että ei saa huutaa tai käyttää voimakkaasti ääntä, niin kyllähän tuonne ulos ääntä mahtuu. Jos pystyy lapsuudesta asti käyttämään omaa ääntänsä vapaasti, niin se on tutkittu, että semmoisesta lapsesta tulee tasapainoisempi ja varmasti niin kuin pystyy ilmaisemaan tunteitansa myös vapaammin myöhemmässä elämässä. Laulu on hirveen hyvää, koska siinä joutuu hengittämään syvempää ja keho saa paremmin happea, että se on sillä lailla terveellistä ja äänen resonanssi, kun ääni värisee kehossa, niin sehän samalla hoitaa kehoa, että se kulkeutuu tuolla kaikkia kudoksia ja luita pitkin ympäri. Itse justiinsa sen takia vedän tuolla Helsingin seudun kesäyliopistossa paria kurssia, ääni ja keho-kursseja ja tänä vuonna on tarjolla myös liike ja ääni-kurssi, missä on myös toinen opettaja, koreografi Alexander -tekniikan opettaja Soile Lahdenperä. Ne on sellaisia kursseja täällä seudulla, missä pääsee vähän erilaiseen äänikokemukseen, kuin ehkä tavallisessa kuorossa tai tavallisilla laulutunneilla.

Jaakko
Kiitos, mitenkäs Maija vielä?

Jaakko
Niin, no minulla tuli mieleen toisaalta laajempi yhteiskunnallinen kysymys. Ja kyllä minä tiedän, että musiikin opetus parantuu ihan koulussa on parantunut varmasti meidän lapsuusajasta, mutta miten tätä saisi enemmän esille, niin tulkaa nyt Outin kurssille tai rupee etsimään niitä, kun kurssi on kuitenkin semmoinen turvallinen, että siellä on hyvää ohjausta. En tiedä lähteekö se suihkulaulusta, vai... minulla ainakin on tuota radiohengailua, että päästelee musaa kuunnellessa, kuuntelee radioa ja tiskaa ja näin... työlauluja. Että jotenkin rohkeasti vaan. Ja sitä just kuten sanoit omalla äänellä, niin sen ei tarvitse olla sitten sitä oopperalauluäänen muokkausta ennen kuin uskaltaa päästellä.

Outi
Niin ja se voi olla vaikka lintujen kanssa keskustelua näin keväällä; imitaatiota tai että laulaa siellä kävellessä tai työmatkapyöräillessä.

Maija
Ja sillain tämä on tosi ihana tämä, että pääsi enemmän esille, että ihmisiä tulisi, että "hei vau, mennään tuonne, tuolla on tuommoista ihanaa kalevalaista laulua", että siitä tulisi vähän niin kuin muotijuttu. Jotenkin siis sillä tavalla tätä saisi ajettua niin kuin koko yhteiskuntaan. Vähän kuin Eesti on ihana malli, että tuossa oli lauluvallankumous, niin siellä se ehkä on enemmän semmoinen mielikuva, se on enemmän kuin yhteiskunnassa osana, mutta en tiedä onko tämä semmoinen mielikuva, minkä on saanut, mutta että miten laulu voisi tulla meidän yhteiskuntaan niin kuin luontaisempana, niin se onkin sitten isompi kysymys, mihin en osaa tässä nyt vastata selkeästi.

Outi
Mutta vuorolaulu on helppo, elikkä toistaa mitä mitä toinen laulaa ja siksi minä olen vetänyt Helsingissä Rikhardinkadun kirjastossa pari vuotta kerran kuussa runolaulu-jameja ja niihin voi tulla hyvin hyvin matalalla kynnyksellä.

Maija
Niin just on konkreettinen. Katsoo Rikhardinkadun kirjaston ensi syksyn juttuja, niin sieltä varmaan löytyy ja pitää varmaan netistä vähän Googlailla ja katsoa, että ääni improvisaatiota, vuorolaulua, Outin kursseja ja niin edelleen.

Outi
Ja kyllä varmaan yksi ratkaisu meidän tulevaisuuteen on yhteisöllisyyden lisääminen, ettei jokainen vaan toimi yksin ja yksilönä, vaan että saa ryhmän tukea ja pystyy jakamaan. Ja varmaan tullaan siirtymään enemmän jakamistalouteen että kiertotalouteen, niin siihen tarvitaan sitä yhteisöä, myös yhteisöjä.

Maija
Voisi palata alkuun, kun minulla oli luontainen osa ne virret lapsuudesta, se oli ihan luontaista, että kun se tuli sillä tavalla jokapäiväiseen kulttuuriin, että jos ei mennä sillä tavalla uskonnollisella mielellä, vaan mennään muuten vaan seuroihin tai kokoonnutaan. Ennen työväentaloille, mikä oli nykyään semmoinen kokoontumispaikka minne kokoonnuttaisiin laulamaan, ja sillä tavalla pitämään hauskaa kokonaisvaltaisena ihmisenä.

Riina
Kiitos paljon. Todella mielenkiintoista kuulla teidän ajatuksia tästä työskentelystä ja tämä yhteisöllisyyden huomiointi tuon laulun ja äänenkäytön kanssa, ja kuulla näitä vinkkejä siitä, että miten voi ihan siellä kotonakin vaikka lähteä tutustumaan omaan ääneen. Ja inspiroivaa tämä teidän luontomarssi ja miten te olette käyttänyt ääntä tällaisen yhteiskunnallisen asian pohtimiseen myös. Hienoa kuulla teidän ajatuksia siitä.

Jaakko
Joo, samoin, että kiitos paljon molemmille haastattelusta ja että pääsitte tänne vieraaksi. Tosi inspiroivaa kuulla näitä kokemuksia ja teidän taustoista myös. On hieno nähdä esitys, kun sen aika on. Voitaisiin nyt alkaa lopettelemaan tässä vaikka keskusteltavaa riittäisi, mutta toivottavasti tämä on ollut inspiroivaa myös kuulijoille. Tässä oli tämänkertainen meidän Äänimerkin jakso. Kaikki Äänimerkin jaksot on kuunneltavissa TSL:n verkkosivuilla ja suoratoistopalveluissa. Haluan vielä kiittää Maija Saksman osallistumisesta tähän.

Maija
Kiitos teille.

Jaakko
Ja kaikkea hyvää jatkoon ja laulu-uralle. Ja kiitos paljon Outi ohjaamisesta ja myös siitä, että pääsit tähän haastatteluun vieraaksi.

Outi
Kiitokset teille.