Luottamusmiehen tehtävät moninaistuvat, kun koulutus siirtyy työpaikoille
Uutta ammatillista koulutusta on nyt toteutettu reilun vuoden ajan. Työelämän kannalta uudistus vahvistaa huomattavasti työpaikalla järjestettävän koulutuksen asemaa ammatillisessa koulutuksessa.
Työelämälähtöisyyden ja yksilöllistyvien koulutuspolkujen avulla on tarkoitus vauhdittaa uusien osaajien ja osaajia tarvitsevien työnantajien kohtaamista. Valmistuminen nopeammin ja täsmällisemmin on sekä elinkeinoelämän että opiskelijoiden itsensä etu, mutta etenkään uudistuksessa korostuvat henkilökohtaiset koulutuspolut eivät synny itsestään.
Ammatillisen koulutuksen tämänhetkistä tilaa voidaan varmuudella arvioida vasta muutaman vuoden kuluttua. Innostuneissa puheenvuoroissa korostetaan joustavuutta. Kritiikki puolestaan kohdistuu resursseihin ja erityisesti nykyhallituksen toteuttamiin koulutusleikkauksiin.
Koulutuksen tilaa on kuitenkin jo selvitetty. Työterveyslaitos toteutti syksyllä 2018 Ammattitaitoa yhdessä -hankkeessa kyselyn, jonka tulosten keskeinen viesti on, että työpaikat tarvitsevat vielä huomattavasti tukea koulutusvastuun kantamisessa. Ammatillisten opettajien näkemyksiä muun muassa työelämäyhteistyöstä selvitetään keväällä 2019 OAJ:n johdolla ja hankkeen tuella.
Opettaja vastaa aina työpaikalla järjestettävän koulutuksen toteutuksesta mutta tarvitsee tuekseen tiiviit yhteydet työpaikan henkilöstöön. Tyypillisesti opiskelijalle nimetty työpaikkaohjaaja on näistä olennaisin. Lisäksi on syytä muistaa organisaation johto, jonka päätöksellä koulutusympäristöjä ylipäätään tarjotaan.
Luottamusmiehen rooli kuviossa on jäänyt hämärän peittoon. Luottamusmiehen ydintehtävänä on edustaa jäseniä työpaikalla ja valvoa työehto- ja työsopimusten toteutumista. Myös monet ammatilliseen koulutukseen kytkeytyvät asiat liittyvät luottamusmiehen tehtäväkenttään.
Yllättävän monella työpaikalla vaikuttaisi olevan käytössä tulkinta, jossa luottamusmiehelle ei kerrota opiskelijan saapumisesta. Tämä käytäntö vaikeuttaa keskustelua uudistuksesta henkilöstön kanssa, mikä ei ainakaan paranna paikallisen sopimisen kulttuuria suomalaisilla työpaikoilla.
Koulutussopimus on uusi osaamisen hankkimisen muoto. Se ja jo vanhastaan tunnettu oppisopimus ovat ainoat työpaikalla järjestettävän koulutuksen muodot. Koulutussopimus on muotoiltu lakiin siten, ettei ”palkattoman työn” teettäminen ole kovin helppoa. Opiskelija saa työpaikalla tehdä vain sopimukseen kirjattuja työtehtäviä, jotka liittyvät aina opiskelijan tutkinnon tai tutkinnon osan edellyttämän osaamisen hankintaan. Jos tästä poiketaan, voi työnantajalle muodostua palkanmaksuvelvoite.
Luottamusmiehellä on paljon annettavaa niissä neuvotteluissa, joissa ammatillisen koulutuksen toteuttamista työpaikoilla mietitään. Koulutussopimuksen lisäksi olisi neuvoteltava työyhteisön resursseista ja jaksamisesta, ohjaustehtäviin liittyvistä kompensaatioista ja työsuojeluasioista. Luottamusmies on hyvä tuki myös organisaation osaajapulaa ratkottaessa, mikä onkin keskeinen kannustin työnantajille osallistua tulevan työvoiman kouluttamiseen.
Uudistus on mittava, joten valistuneilla työpaikoilla siihen tartutaan yhdessä.