Äänimerkki-podcast: Monipuolista osaamista

Katri: Tervetuloa kuuntelemaan tätä osaamispodcastia. Mun nimi on Katri Söder ja minä olen Työväen Sivistysliiton opintojohtaja ja minulla on vieraana täällä Milma Arola. Milma esitteletkö itsesi?

Milma: Kiitos Katri, kiva olla paikalla. Minä olen Milma Arola ja tulen jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksesta, JOTPA:sta.

Katri: Kiitos! JOTPA järjestää tässä viikolla 36 Osaaminen näkyviin -viikon. Haluaisitko ensi kertoa, että mistä siinä on kyse ja miksi tällaista järjestetään?

Milma: Joo, osaaminen näkyviin viikon tarkoituksena on kannustaa kaikkia ihmisiä huomaamaan sitä olemassa olevaa osaamista, jota heillä jo on. Meillähän syntyy osaamista läpi elämän paitsi koulutuksessa ja kursseilla niin myös työssä, työtä tekemällä tai vaikka ihan arjessa, kun säädetään digilaitteita tai harrastetaan jotain asioita. Tällä osaaminen näkyviin viikolla halutaan kannustaa ihmisiä huomaamaan sitä osaamista, mitä heillä on ja herättää julkista keskustelua siitä, että on tosi tärkeää huomata sitä jo olemassa olevaa osaamista. Se on jokaisen ihmisen linkitys paitsi työelämään niin ylipäätään tämmöiseen yhteisöllisyyteen ja yhteisöön kiinnittymiseen. Näitä viikkoja vietetään toista kertaa eli viime vuonna järjestäjänä toimi SITRA ja nyt tänä vuonna JOTPA.

Katri: Ja Työväen Sivistysliitto on myös mukana tällä viikolla. Tehdään muun muassa seminaaria ja paljon kaikenlaista viestintää eli kannattaa seurata meidän nettisivuja ja somea, jos osaaminen kiinnostaa. Sinä sanoit tuossa jo vähän, että minkä takia siitä osaamisesta on tärkeää puhua ja herättää julkista keskustelua muun muassa kiinnittää yhteisöllisyyttä ja työelämää, mutta voisiko osaamisella olla muitakin merkityksiä. Vaikka esimerkiksi ihmisen hyvinvoinnin kannalta?

Milma: Kyllä ehdottomasti, jos ajatellaan vaikka työkykyä niin kyllähän se osaaminen on osa sitä ihmisten työssäjaksamista ja työkykyä. Sitten jos ihan ajatellaan irrallaan tästä työmarkkinasta ja työelämästä, niin kyllähän se, että huomaat osaavasi jotain kannustaa sinua ihan mihin tahansa aktiivisuuteen ja toimintaan. Vaikka antamaan naapuriapua tai rohkaistut menemään uuteen harrastukseen tai autat perheenjäseniä. Se on kytköksissä hyvinvointiin ja osallisuuden ja toimijuuden kokemukseen.

Katri: Mä luin jostain jopa, että jos ihmisellä on heikommat perustaidot, niin hän ehkä osallistuu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen vähemmän. Siinä mielessä sillä on merkitystä senkin kannalta, että ketkä meillä on tätä yhteiskuntaa rakentamassa ja minkälainen yhteiskunta meillä on sen tuloksena.

Milma: Kyllä, juuri näin.

Katri: Monesti kun kysyy ihmisiltä osaamisesta, niin vastauksena saattaa olla helposti, että “mulla on tämmöisiä tutkintoja.” tai “mulla on tämmöinen työ, mulla on tämmöinen ammatti.” Ja kyllähän sekin tietysti kertoo osaamisesta jotain, että on selvää, jos on vaikka parturikampaajan tutkinto, niin osaa sanoa sen verran osaamisestaan, että hän osaa varmaan leikata hiuksia ja tehdä kampauksia. Jos on vaikka töissä ravintolakokkina, niin varmasti voidaan sanoa, että henkilö osaa laittaa ruokaa. Onko tämä sitä, mistä me oikeastaan puhutaan, kun puhutaan osaamisesta vai tulisiko meidän puhua osaamisesta vähän laajempana ilmiönä?

Milma: Varmastikin tulisi, se on ihan totta mitä sanoit. Helposti rinnastetaan, että osaaminen on sama asia kuin ammatti tai tutkinto ja me monesti määritetään se osaaminen tätä kautta. Todellisuudessahan me osaamme paljon enemmän kuin, mitä se meidän tämän hetkinen ammatti tai työ edellyttää tai mitä me olemme omien opintojen aikana opittukaan. Kyllä se osaaminen on todella laaja-alaista, se on kaikkea sitä tietoa ja taitoa, asiantuntemusta, ammattitaitoa. Minä näen myös, että semmoinen innostus ja uteliaisuus on osaamista, koska se johdattaa meitä niiden asioiden äärelle, joista me olemme kiinnostuneita ja joista me ehkä haluamme oppia lisää. Se on ihan totta, että osaamista olisi ehkä hyvä, kun miettii omaa osaamista, niin miettiä erilaisten elämänkenttien kautta. Mitä minä tällä hetkellä teen työksi? Mitä minä siellä osaan? Mimmoisia tilanteita minä siellä kohtaan? Mimmoisissa asioissa minulta pyydetään usein apua? Mutta yhtä lailla sitä omaa osaamista voisi lähteä pohtimaan, vaikka oman harrastuksen tai lähipiirin tai jonkun yhteisön kautta, että miten minä siellä toimin ja mistä olen siellä kiinnostunut? Varmasti jokainen sitten löytääkin aika valtavan kirjon osaamista, mitä heillä onkaan. Veikkaisin, että otetaan kuka tahansa kadun mies tuosta ja ruvetaan hänen osaamistaan listaamaan ja perkaamaan, niin siinä ei päivät riittäisi varmastikaan näiden osaamisten läpi käymiseen.

Katri: No ihan totta. Minä olin kerran vetämässä sellaista työnhakukurssia, jossa ihminen sanoi, kun kirjoitettiin CV:tä, ettei ole käynyt mitään kouluja ja ei osaa mitään. Aloitin kysymällä häneltä, että mitä hän tekee päivisin ja hän sanoi, ettei tee mitään, koska on kuusi lasta ja täytyy viedä heidät harrastuksiin ja päiväkoteihin ja kouluihin ja laittaa ruokaa ja siivota kotia ja muuta. Siinä sitten todettiin, että varmaan voisi ajatella hänen osaavan hyvin ajanhallintaa ja on varmaan hyvät organisointikyvyt ja jonkinnäköiset tiiminvetäjäntaidot ja muuta. Siitä se lähti sitten aukeamaan. Myös tuo mitä sanoit, että innostus ja motivaatio ja uteliaisuus, niin se oli aika kiva tapa minun mielestäni kuvata osaamista. Minä saman henkilön kohdalla kysyin, että minkälaista työtä hän hakee ja hän alkoi innostuneesti selittämään, että siivoustyötä, koska hän tykkää siivota. Sehän on tietysti niin, että jos haen siivoojaa, niin varmaan mielellään palkkaan jonkun, joka on motivoitunut ja tykkää siitä.

Milma: Joo, aivan oivalliset esimerkit kyllä. Osaamista syntyy niin monenlaisissa ympäristöissä.
Katri: Mistä se johtuu, että sitä omaa osaamista on kauhean vaikea ehkä sanoittaa tai voi olla tosi vaikeaa sanoa, että minä osaan jotain. Minusta ainakin tuntuu itsestä siltä, että jos osaan soittaa pianolla joululauluja sukujuhlissa, niin sitten minä koko ajan ajattelen, että joku toinen osaa soittaa Beethovenin pianokonserttoja, niin enhän minä voi sanoa osaavani soittaa pianoa siihen verrattuna. Mistä tällainen voi johtua?

Milma: Joo, siellä on monia syitä varmasti. Yksi on juuri tämmöinen itsekritiikki, mihin itsekin tuossa viittasit. Meillä on jostain syystä tapana ehkä omaa osaamista tarkastella aika kriittisesti. Se johtuu ehkä osittain siitä, että me pohdiskellaan omaa osaamista monesti jossain arviointi- tai kilpailutilanteessa, kun vaikka haetaan työpaikkaa ja silloin saatetaan enemmän keskittyä niihin asioihin, mitä meiltä puuttuu eikä niihin asioihin mitä meillä on. Äsken itsekin viittasit tuossa, niin osaaminen voi olla vähän hähmänen. Ihmiset paljon pohtii sitä, että milloin uskallan sanoa osaavani. Osaanko minä, jos joku toinen osaa paremmin? Tai jos minulla ei ole tästä väitöskirjaa tai sertifikaattia tai jotain todistusta, niin voinko minä sanoa tätä osaamiseksi? Jotenkin hirveästi tuntuu, että ihmiset kaipaa siitä semmoista jotain todistusta tai merkkiä, että joku ulkopuolinen on sertifioinut sen, että nyt sinä voit sanoa osaavasi. Sehän on aika kestämätön ajatus, että voisi sanoa osaavansa vain, jos kukaan muu tässä maailmassa ei osaa paremmin. Kyllähän se osaaminen on osaamista, vaikka oli se juuri vaikka huippuviulisti tai pianisti. Yksi on myös semmoinen, että meillä on suomalaisessa kulttuurissa tämmöinen vaatimattomuus ja nolostelu tyypillistä. Koetaan, ettei ole soveliasta sitä omaa osaamista tuoda esiin. Ei paukutella henkseleitä. Että samaan aikaan ehkä tunnistetaan elävämme maailmassa, jossa pitäisi kauheasti luoda portfolioita ja brändätä omaa osaamista, mutta samaan aikaan koetaan, ettei ole soveliasta kehuskella omalla osaamisella. Tietysti vielä neljäntenä asiana, niin osaamisesta käytetty kieli. Se on aika moninaista. Me puhutaan varmasti tässä sinun kanssa osaamisesta ihan eri kielellä kuin jotkut toiset kaksi ihmistä puhuisivat. Joskus voi olla, että työnhakija käyttää omasta osaamisestaan ihan eri termejä ja sanoja kuin sitten vaikka työnantaja. On nähty jopa, että vaikka koulutusten järjestäjät ja oppilaitokset saattaa käyttää vähän erilaista kieltä kuin työmarkkinoiden kieli eli osaamisesta käytetty kieli on aika semmoista mutkikasta ja me annetaan eri sanoille eri merkityksiä. Se onkin aika haastavaa sen osaamisen sanottaminen ja siitä kertominen.

Katri: Voiko sitä sitten opetella sitä osaamisen sanottamista? Monta kertaahan kuulee, että joku vaikka saattaa sanoa, että “Joo, kaverit kertoo mulle tosi paljon niiden ongelmista ja huolista.” Mutta sitten ei osaa sanoa sillä osaamisen kielellä, että minulla on tosi hyvät vuorovaikutustaidot tai jotain muuta. Voiko tällaista opetella?

Milma: Kyllä ihan varmasti voi ja tuo mitä mainitsit, niin yleensä vuorovaikutus muiden kautta auttaa siinä oman osaamisen sanoittamisessa. Jos kysyt ystävältä tai kaverilta, että “Hei, missäs mä oon sun mielestä hyvä?” Sieltä saattaa tulla semmoisia sanoja, joita et ole itse ehkä tullut ajatelleeksi ollenkaan. Toki tähän on sitten myös ihan ammattimaista ohjausta ja muuta apua saatavilla, mutta kyllä ihan tämmöisissä arjen tilanteissa voi myös itse sitä pohdiskella tai miettiä vaikka semmoisia tilanteita, että on ollut haastavaa ja miten on ratkaissut ne. Vähän aikaa pohdiskelee sitä, että mitä osaamista tässä loppujen lopuksi tarvittiinkaan? Ongelmanratkaisutaitoa, ideointitaitoa, kärsivällisyyttä, mitä kaikkea.

Katri: Onko olemassa joitain apuvälineitä, mitä voisi käyttää siihen jos tuntuu siltä, että nyt haluaisi oppia sanoittamaan omaa osaamistaan, niin onko olemassa jotain keinoja, millä sitä voisi, jos tuntuu siltä, ettei ihan kehtaa ystävältä kysyä, että missä minä olisin hyvä, niin jotain muita välineitä olemassa.

Milma: Joo, niitä on itseasiassa aika paljonkin. Monet erilaiset toimijat ja organisaatiot ovat tuottaneet tämmöisiä työkaluja, joilla voi yksinään pohdiskella omaa osaamistaan tai vaikka ryhmän tai parin kanssa. Me olemmekin JOTPA:na koonneet niitä meidän verkkosivuille tuonne osaaminennakyviin.fi-sivustolle. Sieltä löytyy varmaan parisen kymmentä työkalua. Ihan semmoisia viiden minuutin työkaluja tai sitten pidempiä reflektointityökaluja, joita voi hyödyntää siinä oman osaamisen pohtimisessa.

Katri: Noniin, siellä kannattaa käydä katsomassa. Vielä kysyn, että tässä on ehkä nyt puhuttu semmoisista tilanteista, joissa ihminen ajattelee, että minulla on nyt jotain osaamista, mutta ei kehtaa sanoa sitä tai ei oikein tiedä miten sen sanottaisi. Voiko olla myös semmoisia tilanteita, että ihminen ei edes huomaa tai tiedosta itse, että on jotain osaamista, vaikka tietenkin jokaisella on. Eihän tässä elämässä muuten voi olla ilman, että oppii. Voiko olla näin, että ei ollenkaan huomaa sitä tai ymmärrä, että osaa?

Milma: No ihan varmasti on. Minä luulen, että ihmiset, jotka ovat käyneet koulutuksia ja kursseja, niin he osaavat sitä kautta sanoittamaan siellä syntynyttä osaamista. Ihan tutkimusten mukaan valtaosa meidän työikäisten oppimisesta syntyy työelämässä työtä tekemällä. Toki jos et ole työelämässä, niin jostahan se arki koostuu ja jotakin ja sinä siellä teet. Minä väittäisin, että valtaosa meidän osaamisesta on semmoista, jota emme tule ajatelleeksikaan. Silloin kun se oppiminen syntyy jonkin tavoitteellisen prosessin tuloksena, että työnantaja vaikka perehdyttää tai kouluttaa, niin silloin ehkä tulee paremmin näkyväksi, että “Hei mähän opin tässä käyttämään uutta laitetta.” Tai työkaveri neuvoi, että näinhän tämä laite toimii, mutta aika paljon siitä osaamisesta on kuitenkin semmoista, jota me emme edes huomaa, kun se syntyy. Sitten kun emme huomaa, että se syntyy eikä ajatella sitä, niin emme me välttämättä tule ajatelleeksi sitä meidän omana osaamisena.

Katri: Kannattaisiko sitten miettiä osaamista, sinä tuossa sanoit, että monta kertaa mietitään osaamista kilpailutilanteissa vaikkapa työnhaussa tai jotain muuta, niin kannattaisiko sitä osaamista miettiä ihan muuten vaan, vaikka ei olisi hakemassa mitään työpaikkaa tai opiskelupaikkaa tai muuta.

Milma: Ehdottomasti kannattaa ja melkein sanoisin jopa, että pitää. Joskus voi olla, että siinä työnhakutilanteessa jo helposti on vähän kapeutunut se oma ajattelu, niin kuin tuossa aikaisemmin sanoinkin jo, että Sitran aikana, kun on tämän asian kanssa työskennellyt, niin huomattiinkin se, että ihmiset tällaisissa kilpailu- ja arviointitilanteissa helposti kritisoi sitä omaa osaamistaan ja se kapeuttaa kyllä sitä ajattelua. Kannustaisin kyllä kaikkia myönteisesti pohtimaan omaa osaamistaan ihan elämän varrella ja vaikka viikoittain.

Katri: Luuletko, että työnantajat osaavat ajatella sitä osaamista sillä tavalla laajasti? Monta kertaahan on totuttu, että siellä ansioluettelossa luetellaan ne tutkinnot ja koulutukset ja aikaisemmat työpaikat, mutta ei välttämättä niinkään sitä osaamistaan. Jos nyt joku kirjoittaisikin ansioluetteloon, että “Koska harrastan jalkapalloa, niin siitä syystä uskallan sanoa, että minulla on hyvät tiimityötaidot ja vuorovaikutustaidot ja hyvä työkyky ynnä muuta.” Luuletko, että työnantajat osaa jo tässä vaiheessa arvostaa tämän tyylistä osaamisen kuvaamista.

Milma: No kyllä, ainakin hyvät työpaikat ja työnantajat varmasti osaavat ja se on hyvä, jos osaa vielä itse sanoittaa näin, että täällä syntynyt tekeminen on tuottanut ja synnyttänyt minulle tämmöistä osaamista. Toki meillä on vielä varmasti työpaikkoja, joissa ollaan aika tutkintokeskeisiä tai keskitytään koulutukseen, mutta yhtä lailla työyhteisössä luulen, että aika monessa on vielä varaa siihen, että tunnistetaan sen työyhteisön osaamispotentiaali niin sanotusti. Ei ajateltaisi vain, että kun tuo ihminen tekee tuota, niin se osaa vain sitä. Monesti jos pysähdyttäisiin, otettaisiin vaikka yksi tiimi ja pysähdyttäisiin jäsenten osaamiseen, niin sieltähän löytyy valtavasti kaikenlaista tietoa ja taitoa ja innostusta, joka on varmasti moninkertaista verrattuna siihen, että mitä ihmiset sillä hetkellä työtehtävissään tekee. Hyvä työnantaja toki osaa hyödyntää sen kaiken innostuksen ja osaamispotentiaalin, joka sieltä yhteisöstäkin löytyy.

Katri: Vielä ehkä lopuksi, että jos minulla nyt tuli tämmöinen into, että nyt minä haluan alkaa miettimään tätä minun osaamistani ja opetella uskaltamaan sanoa, mitä kaikkea osaan, niin mitä minun kannattaisi itseltäni tai kavereiltani kysyä?

Milma: Kavereilta voisi kysyä sitä, että missä koette minun olevani hyvä. Kavereille voi myös kertoa kavereiden osaamisesta, että “Voi vitsi, että olet ihana, kun osaat näin hyvin kuunnella tai olipas kiva, kun sä järjestit taas nää juhlat ja löysit näitä juhlatiloja.” Mitä ikinä tahansa onkaan. Sitten voi itseltään myös kysyä semmoisia kysymyksiä kuin “Mistä asioista innostun. Mistä haluaisin tietää enemmän. Milloin on semmoinen olo, että nyt tämä asia vie minut kokonaan mukanaan tai mistä haluaisin oppia lisää.” Minä luulen, että tämän tyyppiset kysymykset johdattelee sitten niiden itselle tärkeiden asioiden äärelle, joissa todennäköisesti on hyvä vaikkei tietäisi olevansa hyvä.

Katri: Ja sitten tavallaan ne toisten vastaukset auttavat vahvistamaan ehkä omaa itseluottamustakin. Jos aina sanotaan, että “Vitsi kun sä leivot hyvää pullaa.” Niin ehkä sen kymmenellä kerralla uskoo jo, että ehkä minä sitten leivon.

Milma: Niin, juuri näin. Ei lähdetä siihen vaatimattomuuteen. “Äläs nyt, enhän minä mitään”

Katri: Hei kiitos Milma! Nyt vaan sitten kaikki miettimään osaamistaan ja osallistumaan tähän Osaaminen näkyviin -viikolle.

Milma: Juuri näin, kiitos. Olipa kivaa olla mukana!

Katri: Kiitos!