Nuoret elävät työn murrosta
Vastikään julkaistu vuoden 2019 Nuorisobarometri antaa kiinnostavaa tietoa nuorten työ- ja yrittäjyyskäsityksistä ja -kokemuksista. Tutkimuksesta selviää, että työn murros on jo käsillä.
Nuorten suhtautuminen työhön on muuttunut. Nuoret haluavat, että työ tuo muutakin kuin toimeentuloa. Työllä halutaan toteuttaa ja ilmaista itseään. Työhön suhtaudutaan myös yhä yrittäjähenkisemmin. Samalla haasteiksi nousevat työn ja vapaa-ajan eron hämärtyminen ja jaksamisongelmat. Työ muuttuu niin nopeasti, ettei uuden työn tekemisen tapoja ehditä päivittää ja uutta sääntelyä laatia.
Parhaimmillaan uusi työ voi tuoda vapautta ja lisätä mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Hyvästä työelämästä pidetään kiinni kuitenkin vain yhdessä. Siksi myös yksilökeskeisemmän työn aikakaudella on löydettävä uudenlaisia välineitä järjestäytyä paremman työelämän edistämiseksi.
Likuhihnalta mielikuvamarkkinoille
Globalisaatio ja teollisuuden siirtäminen halpatyömaihin samalla kun teknologinen kehitys vähentää rutiininomaista toimistotyötä, on johtanut työmarkkinoiden rakennemuutokseen. Tilalle nousee yhä voimakkaammin korkean osaamisen tietotyö ja monipuolinen palvelusektori. Uudet työn muodot ja suosiotaan kasvattava itsensätyöllistäminen mahdollistavat joustavia työskentelymuotoja mutta luovat samalla epävarmuutta työn jatkuvuudesta ja toimeentulosta sekä hämärtävät työn ja vapaa-ajan rajaa.
Teknologisen murroksen lisäksi työn muutoksen taustalla on paljon suurempi talouspoliittinen ja tuotannollinen muutos, jota kuvataan usein fordistisesta kapitalismista siirtymiseksi jälkifordistiseen kapitalismiin. Fordistisella tai tuttavallisemmin teollisuusyhteiskunnalla viitataan Henry Fordin mukaan nimettyyn liukuhihnateollisuuteen ja massatuotantoon pohjautuvaan talouteen. Kun perinteinen massateollisuus ei tuota enää samassa määrin lisäarvoa pääomalle kuin aiemmin, markkinat ovat entistä voimakkaammin siirtyneet hakemaan lisäarvoa uudenlaisista tuotantotavoista. Jälkifordistisessa kapitalismissa työn tuotteet ovat immateriaalisia: palveluita, mielikuvia, informaatiota ja kokemuksia. Kuten Nuorisobarometrissäkin todetaan, uusi tuotantotapa edellyttää usein koko persoonan valjastamista työn välineeksi.
Filosofi Jussi Vähämäki on kuvannut muutosta osuvasti tietokykykapitalismiksi, koska nykytalouden tuotanto keskittyy yhä useammin ihmisen tietokykyjen avulla tuotettuun työhön ja lisäarvoon. Työntekijältä edellytetään hyviä vuorovaikutustaitoja, yhteistyötaitoja, itseilmaisun taitoja, myyntitaitoja, innovointi- ja brändäystaitoja sekä informaation keräämisen, jalostamisen ja tuottamisen taitoja. Omaa osaamista on myös jatkuvasti päivitettävä ja osattava ilmaista. On verkostoiduttava ja osattava tarttua hetkiin.
Fyysisistä työtiloista henkiseen ”työmoodiin”
Kun nykyisen työn tuotantovälineenä toimivat yhä useammin ihmisen aivot lihasmassan sijaan, on rajanveto työn ja vapaa-ajan välillä yhä haastavampaa. Persoonallisuutta, ajatuksia ja sosiaalisia suhteita on vaikeaa jättää töihin ja vaihtaa vapaalle.
Vaikka työ on samaan aikaan ajasta ja paikasta riippumattomampaa, projektimaisemman työskentelyn vuoksi työ on sidoksissa projektiaikatauluihin ja globaaleihin trendeihin jatkuvasti. Läsnäolo työssä on henkilökohtaisempaa, kun työntekijältä edellytetään useammin verkostoitumista ja työnsä brändäystä.
Työntekijän odotetaan vastaavan kaikkia yleisiä vaatimuksia, mutta samalla odotetaan erottautumista ja omaperäisyyttä. Osaaminen kiinnittyy yhä vahvemmin yksilöön eikä ole helposti korvattavissa, jolloin työ muuttuu helposti kokoaikaiseksi. Nuorisobarometrin kirjoittajien Haikkolan ja Myllyniemen mukaan vapaa-aika tulee yhä useammin valjastaa osaamisen ja työkyvyn ylläpitoon.
Jopa 70 % nuorisobarometrin vastaajista kokee, että työelämä vaatii työntekijöiltä niin paljon, että ihmiset palavat loppuun ennenaikaisesti. Tämä kehityskulku on nähtävissä kaikissa ikäluokissa, mutta eniten nuorissa. Nuorten yleisin syy jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle ovatkin mielenterveysongelmat.
Nuoret toivovat työn vastaavan useammin omia arvoja ja tuovan elämään merkityksellisyyttä. He ovat sitoutuneet työhön ja suhtautuvat siihen aiempaa enemmän itsensä toteuttamisena ja tärkeänä osana minuutta ja elämäänsä. Työhön sitoutuminen ei ole ulkoista, vaan sisäinen motivaatio kannustaa toimimaan voimakkaammin kuin palkka ja muut työehdot. Koko minuuden laittaminen jatkuvasti työhön voi olla kuormittavaa.
Odotuksissa työn yrittäjämäisyys
Uudessa työssä korostuu työntekijän kyky työskennellä itsenäisesti ja kantaa vahvemmin vastuuta työstään ja osaamisestaan. Kaksi kolmesta nuoresta kokee, että yrittäjämäistä asennetta tarvitaan kaikessa työssä. Yrittäjyys onkin kasvattanut suosiotaan nuorten keskuudessa.
Juha Siltala kirjoittaa Nuorisobarometrissä kuitenkin, että vaikka itsensä työllistäminen tarjoaa vapautta, palkkataso jää usein alemmaksi kuin vastaavassa työsuhteessa. Aiemmin työsuhteessa olleiden työntekijöiden työt tekevät yhä useammin ulkoistetut itsensätyöllistäjät heikommilla työehdoilla ja palkalla.
Tilastot kertovat, ettei nuorten palkkakehitys ole samalla tasolla kuin aiemmilla sukupolvilla. Kun prekaari eli tilapäinen ja epätyypillinen työ yleistyy ja työn itsenäisempi luonne hajottaa järjestäytyneitä työntekijämassoja, myös työtä tekevien nuorten neuvotteluvoima omista työehdoistaan ja palkastaan heikkenee. Juha Siltalan mukaan palkkataso alenee, jos ammattiyhdistysliike ei ole kasvattamassa neuvotteluvoimaa. Tämä on hyvä muistutus ammattiyhdistysliikkeen ja järjestäytymisen tärkeydestä.
Lue lisää: