OTE-hanke vahvisti vapaan sivistystyön tulevaisuusosaamista – jokainen voi muuttaa maailmaa paremmaksi


Tulevaisuustaidot vahvistavat ihmisten kykyä kohdata monimutkainen maailma. Vapaalla sivistystyöllä on maailmankuvan muokkauksessa tärkeä rooli, koska sen koulutusverkosto tavoittaa laajasti ihmisiä. OTE-hanke lisäsi vapaan sivistystyön opettajien ymmärrystä muuttuvasta maailmasta ja antoi heille konkreettisia välineitä huomioida ekokriisi, moninaisuus ja teknologinen murros omassa opetuksessaan.  

Vastatakseen huomisen haasteisiin vapaan sivistystyön on ennakoitava tulevaisuudessa tarvittavia taitoja ja opettajilla oltava ymmärrys ja keinoja huomioida ne opetuksessa. Siksi Työväen Sivistysliitto järjesti yhdessä Kalliolan kansalaisopiston kanssa vapaan sivistystyön opettajille ja muulle henkilökunnalle Osaaminen, Tulevaisuus, Ennakointi eli OTE-hankeen.  Vuoden 2025 lopussa päättynyt koulutus sisälsi viisi kokonaisuutta: osaamisperusteisuuden, kestävyyden, moninaisuuden, tekoälyn ja kansalliset perustaitojen osaamismerkit. 

OTE-hankkeen koulutukset koostuivat asiantuntijaluennoista ja vuorovaikutteisista työpajoista, joissa osallistujat dialogissa keskustelivat teemojen näkymisestä omassa toiminnassa ja opetuksessa. 

– Hankkeesta saadut kokemukset koulutuksista ja työpajoista osoittavat, että dialogi on usein vaikuttavampaa kuin pelkät luennot. Teoreettinen tieto luo pohjan, mutta yhteinen keskustelu tuo asiat lähemmäs ja haastaa eri alojen opettajat miettimään, miten tuoda asioita omaan opetukseen, hallintojohtaja Mervi Ylitalo TSL:stä sanoo. 

Esimerkiksi tekoäly on opettajille konkreettinen työkalu ja väline, jota voi hyödyntää koulutuksen suunnittelussa tai työpaikalla jonkin prosessin kehittämisessä. Kielitietoinen ja kulttuurisensitiivinen opetus ja neuromoninaisuuden tunnistaminen ja tukeminen puolestaan tukevat vapaan sivistystyön tehtävää edistää yhteiskunnallista osallistumista. 

Ekososiaalinen sivistys haastaa miettimään omia ajatusmalleja ja sitä, uskallammeko yhdessä ihmetellä, kysyä ja rakentaa uutta ymmärrystä omasta paikastamme osana maailmaa, vaikka oikeita ratkaisuja ei olisi heti tarjolla.

Ruohonjuuritason toimijana vapaa sivistystyö tavoittaa ihmisiä niin järjestöjen, ryhmien kuin yhteisöjen kautta.  

– Kun aikuisten harrastajien tai oman järjestötoimintansa kautta aktiivien vaikuttajien tietoisuutta vahvistetaan, he vievät oivalluksia eteenpäin omissa yhteisöissään. Paljon on kyse omien asenteiden tunnistamisesta, miten kohdata vieraalta ja uudelta tuntuvia asioita, Ylitalo jatkaa.

Ekososiaalinen sivistys osaksi arkea

Ilmastonmuutokseen ja kestävyyshaasteisiin vastaaminen nähdään usein valtioiden ja yritysten tehtävänä. Muutos alkaa kuitenkin ihmisistä ja siitä, että ymmärretään uudella tavalla oikeudet ja velvollisuudet, jotka pohjautuvat riippuvuuteen luonnosta ja toisista ihmisistä. 

Ekososiaalinen sivistys lähtee luonnon ensisijaisuudesta, sillä se on elinehto kaikelle elämälle. Jatkuvan talouskasvun sijaan tarvitaan kohtuullisuutta ja monimuotoisuuden vahvistamista, ja kulutus ja talous pitäisi nähdä välineinä inhimillisen kehityksen edistämiseen, ei itseisarvoina. 

– Ekokriisin keskellä vapaan sivistystyön tehtävä on luoda tilaa dialogille ja mahdollisuuksia havaita yhdessä, mitä muutos tarkoittaa ja mitä se jokaiselta vaatii. Siksi on tärkeää, että vapaan sivistystyön opetushenkilöstö läpileikkaavasti huomioi kestävän kehityksen periaatteet ja tavat ottaa se puheeksi kaikessa opetuksessa, Mervi Ylitalo sanoo.  

Kestävyyskokonaisuuden tavoitteena oli herätellä osallistujia miettimään, miten itse voi olla osa muutosta ja miten näitä oivalluksia voi viedä eteenpäin omassa opetuksessa. Opettajat voivat esimerkiksi auttaa omia oppijoitaan oivaltamaan, kuinka paljon muovia kotitaloudessa kertyy, miten jätteet kannattaisi lajitella ja millaisia valintoja tehdä kaupassa. Omien valintojen vaikutusten tunnistaminen puolestaan vahvistaa ihmisten kokemusta osallisuudesta ja toimijuudesta.

Ekologisen kysymyksen lisäksi kestävä kehitys tarkoittaa myös sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä. Sitä, miten yhteisöissä toimitaan, ihmisiä kohdataan ja arvostetaan ja hyvinvointia rakennetaan arjen vuorovaikutuksessa sekä vaalitaan kulttuuriperintöä. 

– Vaikka Suomessa on vahva hyvinvointivaltion perinne, sosiaalinen kestävyys ei ole koskaan valmis. Se vaatii jatkuvaa huolenpitoa yhteisöissä, työpaikoilla ja oppimisympäristöissä, Ylitalo muistuttaa. 

Jokaisella oikeus oppia omalla tavallaan

Vapaan sivistystyön tavoitteena on luoda yhtäläiset mahdollisuudet oppimiseen antamalla oppijoille yksilöllistä tukea riittävällä tavalla. Tämä edellyttää opettajalta herkkyyttä tunnistaa erilaisia tarpeita ja valmiutta kohdata ihminen kokonaisuutena. Esimerkiksi kielitietoinen opetus tarkoittaa sitä, että kieli nähdään oppimisen välineenä kaikissa aineissa. Tällöin jokainen opettaja opettaa kieltä oppiaineesta riippumatta. 

– Muun muassa selkokieli, kuvien tai erilaisten tukisanalistojen käyttö ja erilaiset menetelmät lisäävät ymmärrettävyyttä, moninaisuudesta luennoinut TSL:n asiantuntija Niina Sahlberg kertoo. 

Sahlberg jatkaa, että aikuisopetuksessa on paljon oppijoita, joilla voi olla tarkkaavuuden, hahmottamisen tai ohjeiden sisäistämisen haasteita ja että neuromoninaisuus ei liity älykkyyteen, vaan erilaisiin tapoihin oppia ja toimia.

–Siksi ohjeiden palastelu, vaiheittainen eteneminen ja mahdollisuus kysyä ja varmistaa ymmärrystä tukevat oppimista. Yhdelle keskittymistä auttaa rauhallinen tila ja kuulokkeet, toiselle pieni näprääminen tai taustamusiikki. 

Ilman moninaisuuden huomioimista oppijoiden sitoutuminen opetukseen voi laskea ja motivaatio kadota. Tämä ruokkii negatiivista kuvaa itsestä ja oppimisesta.  

Sahlberg muistuttaa, että myös opettajan omien ennakkokäsitysten tunnistaminen on tärkeää, sillä tasavertainen kohtaaminen ei synny itsestään. Se vaatii tietoista pohdintaa. Työpajoissa osallistujilla olikin mahdollisuus avata omia ajatuksiaan ennakkokäsityksistä ja keskustella niistä. 

Tekoäly voi kirittää kriittistä ajattelua

OTE-hankkeen tekoälyluennoilla ja -työpajoissa osallistujat pääsivät konkreettisesti kokeilemaan, mitä tekoäly tarkoittaa omassa työssä ja opetuksessa. Osa osallistujista ei ollut tunnistanut käyttäneensä sitä jo nyt. 

Asiantuntija Mika Ukkonen TSL:stä kertoo, että generatiivinen tekoäly ei ole varsinaista älyä vaan laskennallinen menetelmä, joka tuottaa todennäköisiä vastauksia aiemman datan pohjalta. Siksi sen käyttö edellyttää käyttäjiltä ymmärrystä ja kriittisyyttä. 

– Parhaimmillaan se on yksi lisäapuväline asiantuntijan työkalupakkiin. Se nopeuttaa tiedon kokoamista, yhteenvetojen tekemistä ja ideointia, mutta ei korvaa omaa osaamista tai harkintaa.

Kieltenopetuksessa oppija voi tekoälyn avulla harjoitella keskustelua vieraalla kielellä omaan tahtiin ja tämä madaltaa kynnystä käyttää kieltä. Taito- ja taideaineissa kuten tanssin opetuksessa se voi puolestaan auttaa koreografioiden ja opetusmenetelmien ideoinnissa, kuvataiteessa tekniikoiden opiskelussa ja materiaalien valinnassa. 

Ukkonen kertoo, että osa vapaan sivistystyön opettajista on innolla mukana tekoälykehityksessä, osa pitää sitä uhkana. Hän muistuttaa, että tekoälyltä ei kuitenkaan voi välttyä. 

– Se on kohta käytössä joka paikassa. Siksi ymmärrys tekoälystä on kansalaistaito, ja opettajan oltava pikkuisen edellä oppijoita.  

Ukkonen korostaa kriittisen pedagogiikan merkitystä tekoälyn käytössä. 

– Niin oppijan kuin opettajan tärkein tehtävä on kyseenalaistaa sen tuottama tieto ja se, mistä tieto on peräisin.  Onko siinä jotain motiiveja tai muita vastaavia taustalla.

Vaikea terminologia etäännyttää

Vapaan sivistystyön opetuksessa moninaisuus on huomioitu pitkään ja tekoäly on konkreettisena asiana suhteellisen helppo integroida osaksi opetusta. Kestävyysasiat ovat abstraktimpia ja opettamisessa ongelmana siihen liittyvä vaikea terminologia.  

– Mitä esimerkiksi tarkoittaa ekologista jälleenrakennusta vahvistava pedagogiikka? Opetustoiminnassa näitä termejä pitäisikin avata arkikielelle ja keskustella siitä, mitä ne tarkoittavat ihmisten elämässä, Mervi Ylitalo sanoo.    

Kestävä kehitys ei myöskään saa olla vain yksi oppiaine tai teema muiden joukossa, vaan sen pitää olla läpileikkaava näkökulma kaikkeen oppimiseen ja kulkea mukana myös esimerkiksi tanssin, teatterin tai kuvataiteen opetuksessa. Esimerkiksi tanssitunnilla kestävyyskysymykset voivat kulkea mukana kokemuksellisella tasolla. 

– Vaikka aiheena olisi tanssikuvion opettelu, siellä voidaan silti perehtyä kestävän kehityksen keinoihin esimerkiksi keskustelemalla tunteista, joita teema herätti, sillä taide tarjoaa ainutlaatuisen väylän tunteisiin, kehollisuuteen ja intuitioon – niihin kerroksiin, joissa todelliset oivallukset syntyvät, Ylitalo jatkaa. 

Koulutukseen osallistunut Petri Partanen on samaa mieltä. Kestävä kehitys herättää usein enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia ja konkretian puute on iso ongelma.  

– Siitä puhutaan paljon, mutta harvoin kerrotaan, miten sitä oikeasti eletään arjessa. Nykyajan kansalaistaitoihin pitäisi kuitenkin kuulua esimerkiksi eettinen kuluttaminen, energiatehokkuus, kestävä elämäntapa ja se, mitä ne tarkoittavat arkisina valintoina.

Tieto avaa uusia näkökulmia kaikkeen

Petri Partanen osallistui OTE-hankkeen koulutuksiin uteliaisuudesta ja tiedonhalusta. Partanen on toiminut muutamalla TSL:n kurssilla tuntiopettajana ja ammattiliittopuolella järjestöaktiivina. Tällä hetkellä hän opiskelee poliittisia tieteitä Krakovassa, Puolassa.

– Kestävyysasiat ovat hyödyllisiä ihan jokaiselle, riippumatta siitä, onko opetustyössä vai ei, sillä yhteiskunnallisten ilmiöiden ymmärtäminen koskettaa kaikkia.

Partasesta vapaa sivistystyö on kestävyysopetukseen keskeinen väylä, koska sillä on mahdollisuus tavoittaa työssäkäyvä, matalasti koulutettu väestö, joka ei työnsä kautta päivitä osaamistaan. Koulutusten haasteena on vaikeiden termien lisäksi kuitenkin työssäkäyvän väestön aikapula. Hän ehdottaakin ratkaisuksi käytännönläheisiä lyhyitä mikrokoulutuksia kuten viiden minuutin videoita ja suoraan arkeen kytkeytyviä esimerkkejä. 

– Konkreettiset teemat voisivat liittyä esimerkiksi energiansäästöön, asumiseen tai kompostointiin eli keinoihin, joilla ihmiset voivat säästää rahaa ja saada kokemuksen oman toiminnan vaikuttavuudesta.

Partanen muistuttaa myös, että jos ihmiset eivät saa ajantasaista tietoa maailmasta, he uskovat helposti yksinkertaisiin selityksiin. 

– Se on iso riski kansalaisyhteiskunnalle ja ruokkii populismia. Siksi yksittäisen koulutuksen sijaan kyse onkin siitä, millaista kansalaisyhteiskuntaa rakennamme. Aikuisten koulutus, käytännönläheinen sivistys ja ajantasainen tieto ovat keinoja vahvistaa demokratiaa, resilienssiä ja kykyä kohdata monimutkainen maailma. 

Vapaalta sivistystyöltä Partanen toivoo esimerkiksi työpaikkakoulutuksia, joissa kestävä kehitys olisi kytketty suoraan arjen työhön ja liiketoimintaan, sillä silloin se juurtuu parhaiten. Hän muistuttaa, että kun työpaikoilla luottamushenkilöt, työsuojeluvaltuutetut ja työntekijät otetaan mukaan kestävyyden suunnitteluun, ihmiset sisäistävät helpommin, mitä muutos tarkoittaa käytännössä. 

Kuuntele OTE-hankkeen Äänimerkki-podcastit:

Teksti: Natasha Petrell