Äänimerkki-podcast: Tekoäly päivittäisen työn tukena

 

Ulla Tallinen: Tervetuloa. Minä olen Ulla Tallinen ja nyt meillä on mielenkiintoinen aihe podcastissa liittyen tekoälyyn. Tämä liittyy hankkeeseen, joka on Opetushallituksen rahoittama, nimeltään OTE - osaaminen, tulevaisuus ja ennakointi. Minulla on täällä vieraana Karoliina Koskinen, joka toimii Kalliolan Setlementissä. Haluatko kertoa, missä roolissa toimit?

Karoliina Koskinen: Hei kaikille. Karoliina Koskinen tässä. Työskentelen tosiaankin Kalliolan Setlementissä ja siellä kansalaisopiston puolella hanketyössä tällä hetkellä. Koulutusasiantuntija on tämä nimike, joka työsopparissa lukee.

Ulla Tallinen: No niin, hyvä. Sinä olet täällä sen takia, että kertoisit, miten käytät tekoälyä työssäsi. Me ollaan työkavereita ja minä aina ihaillen seuraan, miten aktiivinen sinä olet siinä tekoälyn käytössä. Käytät sitä tekoälyä niin monessa asiassa, että en varmaan edes tiedäkään. Toivon, että tämä podcast antaa hyviä vinkkejä tekoälyn käyttöön kouluttajille, valmentajille ja ohjaajille vapaan sivistystyön ja muussakin roolissa. Tietysti ensimmäisenä lähdetään kysymään, että mikä on sun suhde tekoälyyn.

Karoliina Koskinen: Sanotaan näin, että minun suhteeni tekoälyn nykypäivänä on ihan hyvä, mutta aikoinaan hirveästi vastustin sitä, että minä en rupea mitään tekoälyä käyttämään. Ja duunikaverit olivat, että kokeile nyt sitä tekoälyä. Erityisesti uraohjaukseen liittyvään ja kirjallisen materiaalin tuottamiseen. Vastustin sitä kauan, mutta sitten syötin oman CV:ni tekoälylle ja pyysin siitä tekemään taitopohjaisen. Sittenhän seuraavana aamuna jo käytin sitä asiakastyössä. Minä olen vähän semmoinen, että ensin vastustan. Sitten kun huomaan, että tästä on ihan oikeasti käytännön hyötyä, niin sitten rupean ihmettelemään, että mikseivät muut tätä tajua. Mikseivät muutkin tätä käytä? Semmoinen suhde meillä on tekoälyn kanssa.

Ulla Tallinen: Niin. Sinä olet aika rohkea lähtemään liikkeelle. Ja kiva kuulla tuosta, miten nopeesti se sun mieli muuttui siinä. Sinä mainitsit jo vähän siitä, että sä testasit sitä omaa CV:tä. Sitten jatkaisinkin sitä kysymystä, että missä asiassa käytät tekoälyä. Tuo äskeinen oli testi siihen omaan ymmärrykseen, mutta nyt työssä - missä sinä käytät tekoälyä?

Karoliina Koskinen: Itse asiassa käytän mielestäni sitä... Tietenkään minulla ei ole vertailukuvaa, mutta voisin kuvitella, että aika keskinkertaisesti verrattuna muihin ihmisiin. Ja hyvin paljon sanoittamiseen. Eli se, että kun on se tyhjä paperi... Sinulle tulee jotain ajatuksia, jotain sanoja, niin sinun ei tarvitse miettiä niitä ehkä loppuun asti, vaan tekoäly auttaa sanoittamaan niitä ajatuksia. Se myöskin laittaa loogiseen järjestykseen sun ajatuksesi. Ja koulutusmateriaalina, että hei - mulla olisi tämmöinen tavoite. Mulla on tämmöinen ryhmä ja meillä on näin paljon aikaa. Siihen pallotteluun tekoäly on tosi hyvä, että saa erinäköisiä ideoita sieltä, mitä voi lähteä sitten itse muokkaamaan.

Ulla Tallinen: Joo. Jos mietitään tekoälyä ja sen työskentelyn vahvuuksia, niin mitä ne ovat?

Karoliina Koskinen: Jäsentely ehdottomasti mielestäni on hyvä. Sanoittaminen. No, tämä on uraohjausesimerkki, mutta joskus on vaikea lähteä löytämään monipuolisesti sitä, että miten minä sanoitan tämän tekstin, tai miten sanoitan minun oman osaamiseni. Siinä se auttaa ihan valtavasti. Ja siitä jäsentämisestä juurikin se, että saa asiat loogiseen järjestykseen ja myöskin semmoisia vaihtoehtoisia menetelmiä. Eli kuitenkin, kun se poimii internetistä sen kaiken mahdollisen tiedon, niin aika helposti sä saat sieltä semmoisia erilaisia vaihtoehtoja, mitä sinulle itsellesi ei ehkä ole tullut mieleenkään. Jos mietin, niin aikoinani tein kouluttajaopinnoissa lopputyönä tämmöisen kouluttajan menetelmäsalkun, eli missä oli kaikkia erilaisia koulutusmenetelmiä, ryhmätyömenetelmiä, että miten voidaan eri aiheita käsitellä. Niin, semmoisia ei tarvitse lähteä erikseen etsimään, kun se tekoäly sitten sulle ehdottaa niitä erinäköisiä menetelmiä. Ja sitten voit vaan sieltä etsiä semmoisen, mikä sopii juuri nyt tähän tilanteeseen ja tälle ryhmälle.

Ulla Tallinen: Joo. Minä olen itse monta kertaa miettinyt tätä tekoälyä, että kuinka paljon me luotetaan siihen tietoon, mitä se antaa. Mekin ollaan sun kanssa puhuttu siitä, että tekoäly pyrkii miellyttämään. Ja ollaan naureskeltukin sitä, että mä käsittelen tekoälyä kuin ystävää ja sinä kuin renkiä. Eli sinä ohjaat. Promptaat, että mitä tehdään. Se on mielenkiintoinen ehkä just se tilanne, että missä vaiheessa sinä olet siinä tekoälyn kanssa työskentelyssä. Onko se sellainen kiva kaveri, jonka kanssa on kiva jutella, vai että se on todellakin työkalu mitä käytetään? Olen huomannut joskus, että tekoäly ainakin minulle antaa helposti myös vähän vääriä vastauksia, kun se haluaa miellyttää ja antaa jonkun vastauksen. Se ehkä aina joskus vähän pelottaakin, että muistavatko ihmiset, jotka käyttävät tekoälyä, niin huomioida myös sen, että tietoa täytyy tarkistaa ja tarkentaa, jotta pääsee eteenpäin siinä. Miten sinä itse näet? Tämä on mielestäni se haitta. Mutta mitä sinä näet haittoja tekoälyn käytössä? Ja miten väistät näitä karikoita, mihin minäkin kerroin, että olen törmännyt?

Karoliina Koskinen: Se varmaan riippuu vähän siinä, että mihin sinä sitä tekoälyä milloinkin käytät. Vähän kuin työkaveri, että ei sekään ole aina oikeassa. Jos minä otan sen tekoälyn työkaverina, niin kyllä sen kanssa voi vähän väitellä, että miten tämä asia mun mielestäni menee. Miten se sun mielestäsi menee? Jos sinä vaikka mietit niin, että miten mä kouluttajana, opettajana käyttäisin jotain erilaista menetelmää sen tavoitteen saavuttamiseksi, mitä kaikkien pitää oppia siinä mun kurssillani, niin kyllähän mun täytyy itsekriittisesti katsoa, kun se ehdottaa niitä menetelmiä... Että hän ehdottaa tämmöistä kurssikokonaisuutta sulle, että toimi näin, niin kyllähän mulla pitää kuitenkin olla se kouluttajan ammattitaito, jotta minä osaan katsoa, että onko tämä hyvä suunnitelma. Ja sitten annan uusia käskyjä, että hei - tuohon mä en tarvitse aikaa. Ryhmä on jo tuttu. Niiden ei tarvitse enää tehdä tutustumista. Vaikka esimerkiksi tämmöinen, että tee uusi. Sitten se tekee minulle uuden ehdotuksen. Kyllä minun pitää osata antaa niitä ohjeita. Ja jos mietin aikaisempaa työtäni, missä olen toiminut nuorten kanssa ja erilaisten oppijoiden kanssa, niin mun mielestäni jos ihminen tekee jotakin, niin... Nyt voidaan verrata tätä vaikka siihen tekoälyyn. Se tekoäly tekee, tuottaa minulle jotakin ja se on vääränlaista, niin silloin olen antanut sille vääränlaiset ohjeet. Eli ihan sama jos mietitään, että sinä esihenkilönä annat sinun työntekijöillesi ohjeet ja työntekijä tekee sen asian eri lailla, kuin mitä sinä olet ajatellut, että pitäisi tehdä, niin useasti se vika on siinä ohjeessa, eikä siinä suorittajassa. Eli sen ymmärtäminen, että millaisia ohjeita me sille tekoälylle annetaan. Ja sitten se, että kun mä mietin ääneen, että hei, että nyt tämä kirjoitti minulle ihan väärin, että en minä tämmöistä halunnut. Minä olisin halunnut tuommoista. Niin, se ei auta, että minä ajattelin sitä ääneen, kun minun pitää kirjoittaa se hänelle. Että minä ajattelin nyt tämmöistä. Minä haluan sinulta tämmöistä, enkä tuommoista. Jotenkin sen sisäistäminen, että miten niitä ohjeita antaa, niin kyllä sieltä sitten...

Ulla Tallinen: Eli siinä mielessä tekoäly on kuitenkin kuin ihminen. Eli samalla tavalla sinun pitää kertoa, mitä sinä haluat. 

Karoliina Koskinen: Joo.

Ulla Tallinen: Joskus me oletetaan, että miksi joku toimii jollakin tavalla ilman, että me sanotaan, että me halutaan, että toimii eri tavalla. 

Karoliina Koskinen: Joo.

Ulla Tallinen: Oli aika hyvä sanoa tuo ja pohtia myös sitä siinä, kun kirjoittaa ja tekee kysymyksiä tekoälylle, tai pyytää sitä toimimaan. Tekoälystä on paljon puhuttu, että se nopeuttaa töitä ja että päivästä jää käyttöön aikaa muihin asioihin. Tämä on ehkä monessa firmassa keskusteltu ja samaan aikaan ehkä ei ole mietitty ollenkaan sitä sellaista strategiaa, että mitä tarkoittaa todellisuudessa se, että jos sinulla olisi puoli tuntia aikaa päivässä enemmän. Mikä kuulostaa aika hassulta siinä vaiheessa, että koska se on keino tehostaa, ehkä helpottaa töitä, mutta myös antaa niitä näkökulmia, niin kuin sinä sanoit. Mitä ajatuksia se sinussa herättää, että jos sinulle nyt vaikka sanottaisiin töissä, että hei, että sinulla on puoli tuntia enemmän aikaa, kun sinä käytät tekoälyä? Onko tämä realistista, tai järkevää?

Karoliina Koskinen: Minun mielestäni tuo kuulostaa jotenkin hassulta, jos mietin sitä vaikka kouluttajan näkövinkkelistä. Jos me mietitään jotain tiettyä vaikka kädentaidon kurssia, että minä haluan nyt pitää jonkun huovutuskurssin ja olen miettinyt siihen jotain erilaista tekniikkaa, niin okei, minä käyn sitä keskustelua tekoälyn kanssa, mutta kyllä minun täytyy sitten kuitenkin tarkistaa, että antoiko se tekoäly nyt ne ohjeet oikein. Se voi kaivaa sieltä jotain veden lämpötilaa väärin, tai jotain muita tämmöisiä. Kuitenkin minun täytyy tarkistaa. Ehkä minun täytyy kokeilla sitä käytännössä. Se on ehkä enemmänkin semmoinen pallottelija, kenen kanssa ideoidaan. Tai sitten juurikin, että se jäsentää asioita. Mutta en omassa työssäni kauheasti voisi sanoa, että minulla jää johonkin muuhun sitä aikaa, kun käytän tekoälyä. Se jotenkin riippuu niin siitä asiasta, mitä ollaan tekemässä. Jos me tehdään taas jotain hankehakemusta, niin siinähän se auttaa sitten taas ihan valtavasti sanoittamaan tiettyjä asioita ja antamaan niitä ideoita, ettei minun tarvitse kaikkea keksiä omasta päästäni.

Ulla Tallinen: Joo. Minusta on myös vaikea miettiä sitä voidaanko sanoa, että se nopeuttaa jotakin, koska sehän on tämmöinen hieno apuri tekemään asioita ja kehittämään niitä asioita eteenpäin.

Karoliina Koskinen: Niin. Mutta sitten taas, että jos minä kouluttajana haluan vaikka jonkun PowerPointin ja mulla on iso matsku, mistä haluaisin tiivistää sen PowerPointin, niin sitten taas tietyllä tekoälyohjelmalla voin heittää vaan sen tekstin sinne ja sanoa, että haluan kymmenen diaa. Sitten se heittää minulle ehdotuksen niistä kymmenestä diasta, mitä sitten lähden itse muokkaamaan ja vaihtamaan sinne omia valokuvia. Jotain tekstisisältöjä muuttamaan. Mutta se, että minun ei taaskaan tarvitse aloittaa nollasta ja alusta sitä PowerPointin tekemistä, vaan siinä voin hyödyntää taas tekoälyä. Kyllä se tämmöisissä asioissa sitten taas nopeuttaa.

Ulla Tallinen: Jos puhutaan opettajan työn näkökulmasta tai kouluttajan työn näkökulmasta, niin mainitsitkin nämä PowerPointit jo siinä, mutta missä muussa sitä on hyvä käyttää. Me ollaan tässä puhuttu tästä pallottelusta. Käytätkö esimerkiksi kuvien tekemisessä, tai jossain muussa asiassa?

Karoliina Koskinen: Minä en ole kuvien tekemisiin perehtynyt. Se on ehkä semmoinen, mihin pitäisi perehtyä. Ihan varmasti siitä ajasta, kun olen viimeksi kokeillut kuvien tekemistä, niin tekoäly on ottanut ihan valtavan harppauksen. En ole kuitenkaan sitä käyttänyt itse kuin pari vuotta, niin se on ottanut aimo harppauksen. Ja sitten on valtavasti kaikkia erilaisia ohjelmia, mistä ei itsekään tiedä, että mitä kaikkea pystyy sillä tekemään. Kun aika perinteisesti me puhutaan sitten vaan jostain ChatGPT:stä, Copilotista tai Geministä, mutta sitten kun niitä on valtavasti kaikkia muita. Esimerkiksi Notebook LM on sellainen, johon sinä voit syöttää sen tekstin ja sitten voit pyytää sitä tekemään äänitiedoston. Se tekee siitä tekstistä sinulle podcastin. Ja sitten voit pyytää, et tee minulle muistilappuja, niin sitten se ottaa siitä tekstistä pääkohdat ja tekee semmoisia muistilappuja. Sitten voit kuunnella ja voit katsoa samalla, eli saat sinun eri aistikanaviasi, havaintokanaviasi käyttöön oppimisen tueksi.

Ulla Tallinen: Esimerkiksi tuo LM, niin onko se ilmainen? Onko se ihan ilmainen käytössä, vai pitääkö se ladata?

Karoliina Koskinen: Notebook LM toimii ihan selaimella ja se on ilmainen. Kyllähän näissä useasti on niin, että se ilmaisversio on rajoitettu. Joko määrällisesti, tai sitten sisällöllisesti.

Ulla Tallinen: Niin. Ja sitten on tietysti hyvä muistaa se, että jos on ilmaisversio, että mitä sinne syöttää. Tästähän paljon puhutaankin, että mitä yrityksillä on niitä omia versioitaan, että se tieto ei sitten lähde eteenpäin. Mutta ilmaisversioissa tietysti on aina vähän ne omat rajoituksensa. Ja se mikä minua aina harmittaa, että sinne pitää sitten aina tehdä ne tunnarit moneenkin asiaan. Mutta taas toisaalta paljon on mahdollisuuksia. En edes tiedä, kuinka monta ohjelmaa olen testannut. Löytyy siis mielenkiintoisia, mutta sitten vähän se aina jää käyttämättä. Olen vähän huono käyttämään näitä. Toivonkin, että sinä minua töissä ohjaat, että nyt kokeilemaan. Mutta hei, sitten minä kuulin tämmöisen, että Erilaisten oppijoiden liiton työntekijöille ohjeistetaan varaamaan tunti viikossa tekoälyyn tutustumiseen niin sanotusti leikkitunnin nimellä. Olisiko tämä semmoinen, että tämän pitäisi olla muuallakin?

Karoliina Koskinen: Mun mielestäni tuo oli ihan älyttömän hyvä idea. Siis, Erilaisten oppijoiden liiton ja Kalliolan ja Laurean tällaisessa yhteiswebinaarissa kuulin tästä. Se, että tunti viikossa laita kalenteriin. Harjoittele käyttämään erilaisia ohjelmia. Niin, ihan varmasti se tuo sen työpanoksena sitten takaisin, että sinä osaat käyttää paremmin. Silloin pystyt hyödyntämään työssäsi monipuolisemmin erinäköisiä ohjelmia. Minulla on myöskin tapana laittaa meidän sisäiseen Teamsiin, jos olet huomannut...

Karoliina Koskinen: Että jos olen löytänyt jonkun uuden ohjelman, niin sitten laitan sen sinne kaikille jakoon, että hei, että kokeile tätä. Tämä on ihan mieletön. Mun mielestä ehkä semmoisiakin perinteitä olisi hyvä olla, että me jaettaisiin työyhteisön kesken sitä tietoa, että minä löysin nyt tämmöisen ohjelman. Kokeilkaa, jos tämä sopii teille. Kun useasti me pidetään se tieto vain itsellämme, eikä työkavereille jaeta. Niin, justiinsa jotain tämmöistä, että voitaisiin ihan oikeasti kehittää osaamistamme. Kun se tekoäly on nyt tullut, niin kyllä sitä sitten kannattaa myöskin hyödyntää.

Ulla Tallinen: Joo. Minä koen vähän haasteellisena sen, että sanotaan, että kun ihmiset kysyvät samaa asiaa, niin se antaa aina saman vastauksen. Se, että pystytään tunnistamaan, että mikä on tekoälyn kirjoittamaa tekstiä. Useasti, jos olen kysynyt jotain tekoälyltä ja käytän sitä tekstiä, niin minä muokkaan sitä aina. Onko se samaa mieltä, että se on näin? Vai onko tämä minun keksintöni?

Karoliina Koskinen: Se, mitä minä olen taitopohjaisia CV:itä tehnyt asiakkaiden kanssa, niin hyvin paljon siellä tulee semmoista jenkkityyppistä sanastoa, että minä olen vahvasti jotakin. Jos näen jonkun tekstin missä lukee, että joku on vahvasti jotakin, niin olen heti, että aa - tuo on tekoälyn kirjoittamaa. Kyllä sieltä huomaa myöskin niitä tiettyjä sanoja ja tiettyjä muotoja. Nämä ovat semmoisia, mitä pitää karsia sieltä selkeästi pois.

Ulla Tallinen: Tuo on hyvä, että tuon huomioi. Tosi hyvä näkökulma. Ja sitten tietysti se kirjoittaa isolla määrättyjä asioita, tummentaa ja muuta. Se on aina hauska päästä muokkaamaan sitä, kun huomaa sen. Mä ajattelin kysyä vielä tämmöistä, että miten neuvoisit muita valmentajia ja kouluttajia lähtemään liikkeelle tekoälyn kanssa. Sulla se tapahtui yhdessä illassa, kun päätit sen CV:n tehdä. Mutta jos nyt meillä olisi tämmöinen valmentaja tai kouluttaja, joka ei ole tekoälyä käyttänyt ja hänen pitäisi lähteä liikkeelle, niin mitä hänen kannattaisi... Mistä hänen kannattaisi lähteä liikkeelle?

Karoliina Koskinen: Juttelemalla. Jos nyt vaikka miettii seuraavan lukukauden kursseja, että nyt haluaisin vähän muuttaa ja vähän eri lailla ehkä tehdä, niin lähtee sen kanssa vain pallottelemaan, että hei, että minulla on tällaisia kursseja vaikka kansalaisopistolla ja nämä kestävät näin monta tuntia. Ja minä olen aikaisemmin toteuttanut ne näin. Mitä vaihtoehtoja minulla on, että voisin toteuttaa ne vähän toisin? Sitten lähteä juttelemaan sen kanssa ja katsomaan, että mitä sieltä tulee.

Ulla Tallinen: Kuulostaa hyvältä. Aikaisemmin sanoin, että olen vielä valitettavasti siinä tilanteessa, että inhimillistän sitä tekoälyä. Ja sinä olet päässyt jo yli sen. Näetkö siinä jotain vaaroja? Esimerkiksi jos minä inhimillistän sitä, niin näetkö vaaroja siinä, että miten pystyn hyödyntämään sitä tekoälyä? Tuleeko siinä niin, että se vain vastaa minulle asioita, joita haluan tietää? Vai onko se niin, että kun olet enemmän käyttänyt tekoälyä ja kysyt oikealla tavalla, niin saat oikeita vastauksia? Elänkö minä vielä esimerkiksi kuplassa, että kun olen ystävällinen, niin se vastaa minulle ystävällisesti ja kaikki on oikein?

Karoliina Koskinen: Tuossahan minä en sillä lailla ole asiantuntija, että en siltä kantilta uskalla sanoa. Mutta kyllä itselläni on vähän sellainen mielikuva, että se lähtee ensin... Esimerkiksi jos me puhutaan vaikka terveysasioista tai mieliasioista, niin ensin se varoittelee ja ohjaa oikeisiin palveluihin, mutta sitten se loppupeleissä lähtee kuitenkin sinua mielistelemään, että saat sieltä vähän ulos sitä, mitä haluat saada. Eikä välttämättä sitä, mikä olisi oikeasti totta. Tuollaisissa asioissa minä hiukan jarruttelisin. Ja toinen on tietenkin se, että kun sinä kysyt jotain asiaa, niin onko se sitten oikeasti totta vai eikö. Eli se faktantarkistus jää kuitenkin sitten aina sinulle itsellesi.

Ulla Tallinen: Joo, ihan hyvä tietää. Minä tunnen ihmisiä, jotka käyttävät tosi aktiivisesti tekoälyä. He esimerkiksi käyttävät... Nämä ovat varmaan maksullisia versioita, että jos he haluavat jotain artikkeleita, lyhennelmiä niistä, niin he syöttävät ne sinne tekoälylle ja saavat semmoisen nopeasti luettavan materiaalin. Mahdollisuuksia löytyy. Ja nykypäivänähän se ei mikään kauhean kallis ole, tämmöinen maksullinen tekoälykään. Mutta milloin... Koko ajanhan tämä ilmainenkin versio kehittyy. Onhan tämä mielenkiintoista nähdä, missä me ollaan vuoden päästä. Mutta hei, kiitos Karo. Oli todella kiva jutella sinun kanssasi tästä. Varmasti tästä tuli ajatuksia kuulijoille. 

Karoliina Koskinen: Kiitoksia kovasti. Hyvää loppuviikkoa.

Ulla Tallinen: Samoin.