Äänimerkki-podcast: Työelämäkurssi maahanmuuttajanaisille – paljon muutakin kuin tietoa

Pinja Kuusenaho: 
Hei. Mä olen Pinja Kuusenaho, asiantuntija Työväen Sivistysliitosta. Tällä hetkellä toimin hankepäällikkönä tällaisessa hankkeessa, kuin Arvosta osaamista - maahanmuuttaneiden naisten työllistymisen esteiden poistaminen. Tämä on yhteishanke Työväen Sivistysliiton ja Kuntoutussäätiön kesken. Tänään meitä on täällä neljä kollegaa keskustelemassa tästä hankkeesta, ja tarkemmin vielä sen hankkeen yhdestä toiminnosta, eli tämmöisistä työelämätaitokursseista. Mutta vielä ensin vähän taustaa tälle hankkeelle. Hankkeen kesto on kaksi ja puoli vuotta ja siinä on osarahoittajana Euroopan unioni. Meitä on seitsemän osa-aikaista työntekijää tässä näin. Ja kuten hankkeen pitkä nimi kertoo, niin kohderyhmänä on maahanmuuttaneet naiset, eli työikäiset naiset, jotka tulevat Euroopan unionin, tai Schengen-maiden ulkopuolelta. Hankkeen tarkoitus on tukea heidän työelämätaitojaan, helpottaa osaamisen tunnistamista ja siten työllistymistä. Hankkeessa on päätoimintoina työvalmennus, epämuodollisen osaamisen tunnistamisen kartoitus ja siihen tehtävät osaamismerkit. Sekä nämä perustaitokurssit, eli työelämätaitopajat, joista tänään keskustellaan. Näitä pajojahan on runsaasti tässä hankkeen aikana, eli 14 tämmöistä 12 päivän pajaa tai kurssia, joissa on aina neljä ja puoli tuntia opetusta päivässä. Näitä on ollut jo sen verran, että meillä on tullut hyvä käsitys siitä, että mitä erilaisia ilmiöitä on noussut esille. Ja mitä oppeja me ollaan itse saatu? Mitä oppeja ollaan pystytty tarjoamaan näille kohderyhmän naisille, kurssilaisille? Mitä palautetta ollaan heiltä saatu? Ja mikä rooli suomen kielellä on ollut tässä kaikessa? Muun muassa näistä asioista tänään keskustellaan. Mutta tehdään nyt kierros, että ketä meitä täällä on. Mikä teidän rooli on tässä hankkeessa? Ja kertokaa myös lyhyesti, että mikä sen teidän oman opetusviikon tai -päivän sisältö on tässä työelämäpajassa.

Mika Ukkonen: 
No joo. Mä oon Mika Ukkonen ja mun roolini tässä pajahommassa on tietotekniikka, tai digitaidot, kummalla nimellä sitä haluaa sanoa siellä. Paja on digiviikko. Neljä päivää digitaitojen opiskelua. Tosin ensimmäinen päivä menee helposti tämmöisen paperinpyörittelyn merkeissä. Me opetellaan siinä pajan aikana sähköpostia, Googlen pilvipalveluita, tiedon hakemista ja erilaisia kirjoittamisen taitoja, eli ihan puhtaasti näppäimistön tai muun vastaavan hallintaa.

Leea Välitalo: 
Mä oon Välitalon Lea. Mä oon suomen kielen opettaja ja TSL:ssä töissä asiantuntijana. Tässä hankkeessa ehkä ennen kaikkea tuossa suomen opettajan tehtävissä. Mä oon mukana siellä taitopajoissa aina suunnilleen kerran viikossa ja opetan siihen teemaan liittyvää suomea. Eli esimerkiksi vaikka silloin Mikan digiviikolla oon siellä tuomassa sitä suomen oppimisen näkökulmaa. Ja myöskin toimimassa yhteisopettajana digiopen kanssa, eli tuomassa sellaista kielitietoista näkökulmaa myös siihen vaikka sen digiasian opettamiseen. Tämän lisäksi mä oon vähän mukana siinä suomen opiskelun jatkon suunnittelemisessa, eli tuon opiskelijoille ehdotuksia ja ideoita, että missä vois sitä suomen kielen opiskelua jatkaa sitten tämän meidän kokonaisuuden jälkeen.

Marja Koskela: 
Marja Koskela Työväen Sivistysliitosta. Myöskin asiantuntijana työskentelen perustaitokoulutuksen ja työelämähankkeiden parissa. Mä vedän työelämätaitopajoja tässä hankkeessa. Siinä sellaiset suurimmat kokonaisuudet on ylipäänsä kaikki työelämätaidot, mutta omista vahvuuksista kertominen, työhakemuksen kirjoittaminen ja työhaastattelu. Tämän lisäksi käsitellään myös yleisiä suomalaisen työelämän pelisääntöjä. Katsotaan vähän työsopimusta ja tämän tyyppisiä asioita.

Pinja Kuusenaho: 
Ja minä sitten opetan matematiikkaviikolla. Tosiaan nämä viikot ovat aina nelipäiväisiä. Meillä on opetusta päiväsaikaan, maanantaista torstaihin. Ja ensimmäinen viikko oli siis digiviikko. Sitten tulee matematiikkaviikko. Sitten on tämä työelämätaitoviikko. Ja suomen kieli tässä kaikessa sitten mukana. Matematiikkaviikolla keskitytään oikeastaan kaikkeen, mikä liittyy numeroihin. Se ei ole pelkkää laskemista, vaan se on myös paljon suomen kieltä, joka liittyy vaikka mittaamissanastoon, tai lämpötiloihin. Kalenteriasioihin. Me käydään verotusta läpi. Palkan verotusta. Prosenttilaskut on ehkä ainut sellainen ihan laskeminen, mitä tehdään. Mutta tällaisia sisältöjä on meillä tässä monipuolisella kurssilla, jonka kesto on tosiaan vain 12 päivää, mutta paljon tärkeitä asioita ollaan siihen saatu mahtumaan. Nyt me voitais keskustella vähän siitä, että miten nämä naiset, jotka ovat tulleet tälle kurssille, niin mitä he ovat saaneet tältä kurssilta ja minkälaista erilaista koulutustasoa heiltä on löytynyt. Eli miten heterogeeninen ryhmä tämä on ollut? Ja ehkä muutama sana vielä siitä, että tämä kohderyhmähän tulee siis Euroopan unionin AMIF-rahastolta, joka osarahoittaa hanketta. He haluavat, että me saadaan tähän kurssille niitä naisia, ketkä ovat haavoittuvassa asemassa Suomen työelämässä. Eli tämä haavoittuvuus voi olla vähäistä kielitaitoa, hyvin vähäistä koulutustaustaa. Siellä voi olla erilaisia tekijöitä, kuten yksinhuoltajuutta tai osatyökykyisyyttä. Näitä naisia me ollaan onneksi löydetty juuri tähän meidän kurssille. Mitä te sanoisitte, että minkälaista erilaista taustaa näillä naisilla on ollut, kun puhutaan heidän vaikka kielitaidosta, tai muusta perustaito-osaamisesta?

Leea Välitalo: 
Meillähän on suomen kielen osalta näissä koulutuksissa osallistujilla ollut hyvinkin monenlaista se suomen kielen osaaminen. Mutta ehkä ennen sitä voisin vielä sanoa vähän kohderyhmästä, tai näistä meidän osallistujista ennen kaikkea, että myös tosi monista eri maista monia eri äidinkieliä siellä taustalla. Suurimmat Ryhmät ovat Afganistanista, Somaliasta, Vietnamista ja Intiasta. Sen lisäksi arabiankielisiä osallistujia esimerkiksi Irakista, Pohjois-Afrikasta ja Sudanista. Myös Ukrainasta on ollut aika monta. Näiden lisäksi yksittäisiä, tai kaksittaisia osallistujia eri puolelta maailmaa. Esimerkiksi vaikka Kiinasta, Nigeriasta ja Eritreasta. Ja suomen kielen osaamista on ollut tosi monentasoista, eli ollaan pyritty saamaan tähän hankkeeseen sellaisia, joilla on ainakin vähän jo sitä suomen kielen taitoa siellä olemassa. Meillä suomen kielen opettajien kanssa puhutaan A1-3-tasosta ehkä suunnilleen, eli vähän pärjäilee sellaisissa tosi, tosi helpoissa asioissa. Mutta sitten osa meidän osallistujista on ollut tosi vahvojakin siinä suomen kielen taidossa. Ja sitten toisaalta on ollut mukana myös sellaisia, jotka on ihan alussa. Mun mielestä tämä on toiminut yllättävän hyvin. Mä en olis näin suomen kielen opettajana uskonut, että kuinka hyvin ryhmä voi toimia, vaikka siellä olisi ihan niitä suomen kielen opiskelun alussa olevia, ja sitten toisaalta niitä aika vahvoja B1-tason puhujiakin seassa.

Marja Koskela: 
Joo. Mäkin ajattelen, että vaikka hyvin erilaisista koulutus- ja työtaustoista tullaan, niin he kuitenkin auttavat toinen toisiaan. Siellä pulppuilee sellainen kielten rikkaus, että autetaan sitten niillä kielillä, mitä osataan. Ja myös tietenkin sitten suomen kielellä. Se on meidän opettajien ja osallistujien yhteinen kieli.

Mika Ukkonen: 
Joo. Se on ehdottomasti tämmöinen rikkaus saada sinne erilaisia kieliä ja eri tasoisia puhujia, kun heitä yhdistää sitten kuitenkin se asia. Eli jos puhutaan vaikka digiviikosta siellä, niin kaikki keskittyy siihen samaan sanastoon, siihen samaan aiheeseen. Sitä kautta tavallaan tulee se vertaistuki ja tämmöinen, että hei, että eihän tämä välttämättä niin vaikeata olekaan. Tykkää näistä tämmöisistä sekaryhmistä. Ne on sen opettamisen suola.

Pinja Kuusenaho: 
Kyllä. Ja suomen kielihän meillä on tosiaan se opetuskieli. Meillä ei tässä ole tulkkeja ollut mukana, koska voi olla, että on vaikka kahdeksan eri kieltä, mitä puhutaan siinä ryhmässä, niin suomen kieli on sitten se, millä toimitaan. Ja myöskään kaikki naiset eivät englantia osaa, joten se ei ole ollut semmosena tukikielenä. Ja minä jotenkin olen kokenut, että hekin, kenelle se opetettava asia on tutumpi, niin ovat varmasti saaneet siitä suomen kielestä paljon uutta oppia. Ja kun kuulevat, että me puhutaan tällaista puhekieltä, jota ei ehkä niin paljon heidän arjessaan tule muuten kuultua, niin siinä on sellaista, mitä he saavat sitten itselleen. Mä voisin vielä kertoa vähän siitä, että miksi tämä on vain naisille. Tuossa jo kerroinkin, että rahoittajalta tulee tietyt reunaehdot, mutta ehkä sitä vois vielä miettiä, että mistä ne tulee ne reunaehdot. Ja ollaanko me koettu, että tämä on ollut hyvä, että tämä on ollut vain naisille? Se kysymyshän on tullut esille esimerkiksi Facebookissa, kun olen laittanut sinne mainoksen tästä kurssista, että miksi vain naisille, ja onko miehille jotain muuta. Tästähän vois vähän keskustella. Koetteko, että se on ollut hyvä asia? Koetteko, että naiset ovat tarvinneet tällaista kurssia? Juuri naiset.

Mika Ukkonen: 
Kyllä mä koen, että se on selkeästi hyvä, että siellä ei ole miehiä mukana. Sitten ihmisten on helpompi siellä olla, siellä kurssilla. Sen näkee ihan selkeästi siinä, että jos siellä on joku sitten miespuoleinen seassa, niin sitten suhtaudutaan vähän varauksella siihen tilanteeseen. Ja kulttuuriset erot tietysti vaikuttavat hyvinkin paljon.

Marja Koskela: 
Joo. Mä ajattelen kanssa, että he saavat toisistaan tosi paljon tukea, koska heillä on se samanlainen kokemus. Tai ei samanlainen kokemus, mutta kokemus kuitenkin naisena ja ehkä äitinä olemisesta. Tulee mieleen sellainen tapaus, että olen ollut sellaisessakin hankkeessa, missä oli mieserityinen ryhmä. He hyötyivät samantyyppisistä asioista, että oli vaan miesten kesken se koulutus.

Leea Välitalo: 
Ja onhan sillä sillä lailla paikkansa, tällaisille erityisryhmille myös, että paitsi että se voi olla monelle sellainen turvallisempi ympäristö, missä on helpompi olla sitten jotenkin oma itsensä ja rentoutua ja avoimin mielin, mutta myös sitten se elämäntilanne voi yhdistää. Että vaikka se ei koske kaikkia meidän osallistujia, niin tosi monella on iso vastuu omista lapsistaan, tai perheestään. Ja sitten se tasapainoilu siinä sen oman kouluttautumisen, tai oman työelämään pääsyn ja sitten lapsista huolehtimisen kesken.

Pinja Kuusenaho: 
Joo. Mä koen ihan samalla tavalla. Se, että on vain naisia, niin voi tuoda semmoista tiettyä rentoutta ehkä niille osallistujille. Koska se on muutenkin vähän jännittävä tilanne. Ollaan kurssilla. Siellä on suomenkielistä keskustelua paljon ja uusia ihmisiä, niin tosiaan tämä, että on yhdistäviä tekijöitä. Ja meillähän on siis lastenhoito tässä näiden taitotyöpajojen viikkojen ohessa. On ollut yleensä semmoinen maksimissaan kolme lasta ryhmäläisillä mukana. Ja ollaan pystytty työllistämään maahan muuttaneita naisia tähän hankkeeseen lastenhoitajiksi, mistä olen ihan tosi iloinen. Mutta se on tosiaan mahdollistanut sen, tämä lastenhoito, että myös ne naiset, joilla on vielä pieniä lapsia kotona, tai lapsi ei ole vielä päivähoidossa, niin ovat voineet tulla sitten vauvan, taaperon, tai vähän isommankin lapsen kanssa mukaan kurssille. Ja ehkä vielä se, että mä olen nyt tässä viimeisen puolen vuoden aikana soittanut varmasti yli parille sadalle naiselle ja haastatellut heitä ennen kurssille ottamista, niin monella on mies auttamassa suomen kielen kanssa. Miehet ovat tulleet esimerkiksi vähän aikaisemmin Suomeen ja oppineet jo täällä kielen, jolloin koen, että ne naiset ovat haavoittuvammassa asemassa tällä hetkellä. Ja on ihan hyväkin, että naisille on tämmöistä erityistä toimintaa, joka sitten auttaa kohti sitä työllistymisen polkua, tai vaikka ammattiopintoja seuraavaksi.

Mika Ukkonen: 
Joo. Tämmöinen itsenäistyminen on mun mielestä iso asia siinä. Se tulee esimerkiksi tuolla digiviikolla esille sillä tavalla, että monet sähköpostitilien varmistukset on sitten siellä jonkun muun puhelimessa, kuin hänen omassaan. Sen oman elämän hallinta mun mielestä paranee ihan selkeästi näiden kautta. On ensinnäkin se opiskelijayhteisö siinä, eli he tutustuu toisiinsa siinä ja menevät toistensa kanssa syömään ja muuta. Ja sitten se, että he saavat tavallaan sen tuen siihen, että pystyvät toimimaan myös itse. Hallitsemaan itse niitä asioita. Se on iso asia.

Pinja Kuusenaho: 
Kyllä. Täällä kaikki nyökkäilee. Me ollaan varmasti kaikki huomattu se, että kuinka näinkin lyhyt kurssi tuo jotenkin sitä voimaantumista ja sitä esille näissä naisissa, että minä menin, uskalsin ja pystyin. Ja uskallan nyt varmasti tämän kurssin jälkeenkin ottaa seuraavan askeleen. Mennä seuraavalle kurssille, tai tehdä itsenäisiä asioita ja päätöksiä. Mutta hei, puhutaan vielä tästä suomen kielen osuudesta meidän kurssilla ja siitä tärkeydestä. Mikä tärkeys sillä suomen kielellä on näille kurssilaisille tämän kurssin aikana? Tuossa jo aikaisemmin puhuin siitä, että he kuulevat ehkä pitkästä aikaa, tai ensimmäistä kertaa näinkin monena päivänä peräkkäin semmoista puhekieltä, mitä me kaikki opettaessa käytetään. Ja me ollaan vielä aika semmoisia erilaisia puhujia, niin se on tosi kiva, että he kuulevat eri tyylistä puhetta. Mutta tuleeko teille mieleen tästä jotain esimerkkejä, esimerkiksi?

Marja Koskela: 
Joo. Minulle tulee mieleen ainakin yksi opiskelija, joka rupesi kertomaan sitä, että mitä se tarkoittaa, että hän näki sellaisen vanhan mummon, joka sanoi pihalla, että hän ei jaksa. Mitä tämä jaksaa tarkoittaa? Hän kuulee sitä paljon, mutta hän ei ihan täysin ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Sitten siellä kaikin keinoin yritin selittää, että mitä tarkoittaa, että nyt en jaksa. Ja jaksa voi tarkoittaa myös sitä, että en viitsi. Tai mitä sitten, kun ollaan punttisalilla ja toinen kannustaa sinua, että jaksaa, jaksaa. Niin, tällaisia kaikki ihan arkielämän sanoja mun mielestä tulee paljon, mitä he kysyy.

Leea Välitalo: 
Mä oon suomen kielen opettaja ja mä meen aika automaattisesti sellaiseen hyvin selkokielimoodiin, kun puhun suomen oppijoiden kanssa. Musta on ollut tosi hyvä, että sitten tässä hankkeessa muut opettajat ei ehkä niin selkokieltä puhu, että tulee myös sitä aitoa suomea. Ja tulee niitä puhekielen numeroita ja kaikkea sellaista luontevaa suomea, mitä me oikeasti käytetään. Ja mitä ei vaikka jossain alkeissuomen oppikirjassa niin paljoa ole. Tuossa oli vähän semmoisia suomen kielen suhteen edistyneempiä oppijoita, joista joku oli hoksannut tämmöisen sattuu-sanan, kun siinä on aika monta merkitystä myös. Tästä keskusteltiin viime kurssilla paljon, että kun johonkin sattuu, vaikka päähän tai vatsaan, tai sitten sattuu tapahtumaan jotakin, tai mitäs muita merkityksiä voikaan olla. Ne on hienoja keskusteluja ja avaa selkeästi sitä suomen kielen rikkautta myös niille osallistujille.

Mika Ukkonen: 
Joo. Täytyy tunnustaa, että minä en kyllä mitään selkokieltä siellä kurssilla puhu. Päinvastoin, eli tykkään viljellä kaikenlaisia tällaisia murresanoja ja katsoa, että miten ihmiset reagoivat niihin. Kun haluan kuulla myös, että seuraavatko opetusta. Kun olen pyytänyt aina, että keskeyttäkää, jos ette ymmärrä, niin aina kun laittaa semmosen murresanan väliin, niin sitten tietää, että kukaan ei uskalla keskeyttää, tai ei kukaan sano mitään. Mutta noista tauoista nostaisin esille tämän monikielisyyden. Kun ryhmässä on eri kieltä puhuvia ihmisiä, eli siellä on aika tasaisesti, niinkun sieltä, täältä ja tuolta tulee, niin tauoilla puhutaan suomea. Siellä harvemmin puhutaan sitten sitä, jos se olis vaikka se... Mikä kieli nyt onkaan siinä, vaikka englantia tai jotain muuta. Me puhutaan suomen kieltä, koska se on kaikille se yhteinen kieli, mitä opiskellaan. Se on mielestäni iso asia myös.

Leea Välitalo: 
Ja selkeästi se uskallus siihen suomen kielen käyttämiseen kasvaa siinä sen kurssin aikana. Musta on tosi hyvä, että se on rakennettu se meidän kokonaisuus silleen, että on ensin niitä digitaitoja, mikä on hyvin sellaista käytännön tekemistä. Ja ihan sellaista fyysistäkin, että ollaan siinä koneella ja kirjoitetaan. Ja sitten tulee sitä matikkaa. Ja sitten viimeisenä on tämmöinen työelämä, missä täytyy vähän kertoa jo itsestään ja tällaista. Siinä huomaa, kuinka kurssilaiset ovat saaneet jo rohkeutta siinä vaiheessa puhua suomea.

Mika Ukkonen: 
Ja sitten olen huomannut tuon, että kun on kahta kouluttajaa, että kun on suomen kielen kouluttaja siellä mukana, niin sitten tulee tavallaan semmonen hyvä keskusteluhenki siinä siitä sanasta, että nyt napataan se sana kiinni ja keskustellaan sanasta, mitä se sana tarkoittaa. Se toimii hyvin. Siinä se pieni huumori silmäkulmassa sitten siellä keskustellaan, että onko tämä nyt oikein vai väärin, vai mitä tämä oikein tarkoittaakaan.

Pinja Kuusenaho: 
Ja mun mielestä on hyvä että nämä naisetkin tietää sen, että ihan kaikkea ei tarvitse ymmärtää. Silti pysyt mukana kurssilla ja autetaan kyllä sitten, jos meinaat jäädä. Mä aina sanonkin, että vaikka Mikan puheesta, kun siellä on hienoja murresanoja, niin ei haittaa vaikka et ymmärrä jotain. Sekin on sellainen osaaminen, että osaa poimia ne tärkeimmät asiat, ja sitten tosiaan uskaltaa kysyä myös. Mulle tulee ehkä vielä mieleen noista esimerkeistä, että mitkä on sellaisia sanoja, mitkä on ehkä meille ollut ihan natiivisuomen kielen puhujina sellaisia tavallisia sanoja, mutta että sitten nämä osallistujat onkin viitanneet, että hei, mitä toi tarkoittaa. Esimerkiksi yms.-lyhenne tai jne., kun olen kirjoittanut sillä tavalla taululle, niin joku on ollut silleen, että mitäs toi tarkoittaa. Sitten tajuaa, että hitsi, että tämä on nyt tämmöinen asia, mitä ei ole siellä alkeissuomen kielen kurssilla käyty läpi, koska ei se ole siellä ajateltu, että se on niin sellainen keskeinen. Mutta itse asiassa sehän tulee vaikka missä esille, joten tämmöisiä asioita ollaan sitten käyty kurssilla läpi. Ja myös tämmöinen, kun koska kysymyssanana - mä huomaan, että mä itse tosi paljon käytän sitä. Ja ihan yleensä heti siinä kurssin alussa mun ensimmäinen kysymys on melkein jotain, että koska olet tullut Suomeen, tai jotain. Se on selkeästi ollut semmonen, mitä ei välttämättä ymmärretä, koska ajatellaan, että koska on tämmönen selittävä sana. Se on ollut kivaa, että on heti saanut uuden opin. Ja vielä tällaisesta aika keskeisestä sanasta. Tuliko sulle Marja mieleen tästä vielä joku?

Marja Koskela: 
No, semmonen mikä mua ainakin nauratti, että miten me usein sanotaan Suomessa, että no niin, niin sekin voi tarkoittaa hyvin montaa asiaa. Jos se tulee kiukkuisella äänensävyllä, niin tietää mistä on kysymys. Tai sitten se voi tarkoittaa, että okei, että nyt aloitetaan. Siitä ollaan saatu kyllä hyvät naurut, kun siellä vähän väliä sanon, että no niin.

Mika Ukkonen: 
Joo. Ja sitten tämmöiset monimerkitykselliset sanat. Tuossa viimeksi eilen keskustelimme sanasta kuusi, joka on sellainen aika perus numerosana ja niin edelleen, mutta sitten kun sillä on monta merkitystä, niin kyllä siitä vaan syntyy sitten tämmönen hyvähenkinen ahaa.

Pinja Kuusenaho: 
Miten te koette, että ne, ketkä osaa suomea vasta hyvin vähän, tarvitsevat ehkä toisen kurssilaisen siihen kieliavuksi, tueksi, niin ovatko he saaneet kuitenkin uutta irti tästä kurssista ja ovatko he pysyneet mukana?

Leea Välitalo: 
Mun mielestä hekin on oppineet esimerkiksi sitä itsestään perusasioiden kertomista tosi hyvin, ja toisaalta saaneet vahvistusta niille käytännön taidoille. Vaikka niille digitaidoille. Kun digitaidoissakin, matikan taidoissa tai muissa on ollut tosi erilaisia lähtökohtia, mutta kaikki on varmasti jotain uutta sielläkin oppineet.

Mika Ukkonen: 
Ja tässähän on se lähtökohta mun mielestä, että kun mä oon uutena uudessa maassa ja uutta kieltä opiskelen, niin se on se kauhea ujous avata se suunsa. Ja tuolla on täys mahdollisuus avata se suu, eikä siitä kukaan ole moksiskaan. Että vaikka sä et osaa sanoa kuin minä, niin se on ihan hyvä, että sä sanot sen minä. Ei kukaan sen kummoisemmin kiinnitä huomiota sun puheeseen, vaan kaikki keskittyvät siihen asiaan, että miten se ymmärretään se juttu.

Marja Koskela: 
Joo. Ja mun mielestä me ollaan opettajat onnistuttu tosi hyvin siinä ilmapiirin luomisessa. Ehkä paras palaute mitä me ollaan saatu on se, että nyt mä uskallan puhua suomea, että mä en ole ennen uskaltanut. Voiko sen hienompaa palautetta olla? Ja siitä meille kiitos.

Pinja Kuusenaho: 
Kyllä. Se on lämmittänyt sydäntä. Ja ihan huomata konkreettisesti se, että se hiljaisempikin nainen viimeisellä viikolla ottaa puheenvuoroja ja puhuu ehkä vähän pidempään ja näin. Ja mehän aina siinä kurssin alussa keskustellaan se läpi, että kaikilla on se oma taso ja sitä ei pidä mitenkään hävetä. Se ei liity siihen, kuinka monta vuotta on ollut täällä, vaan ihan monellakin myös siihen, että mitkä mahdollisuudet on ollut kuulla ja käyttää sitä suomen kieltä. Ja monella näistä naisista ei ole kauheasti ollut niitä mahdollisuuksia. Ollaan vaikka oltu kotona lasten kanssa. Ei ole suomenkielisiä ystäviä. Ei ole harrastuksia kodin ulkopuolella, missä kuulisi suomen kieltä. Monelle tämä on semmonen melkeinpä ensimmäinen ainakin, missä näin paljon kuulee monta tuntia päivässä, niin tosiaan se on ollut kyllä tosi ihana kuulla sitä palautetta, että tämä oli hienoa olla tämmöisessä suomenkielisessä ilmapiirissä. Ja tosiaan saada semmoista vahvistusta sille oman suomen kielen käytölle.

Mika Ukkonen: 
Sit, jos ottaa tavallaan sen itse asian sieltä, niin vaikket sä osaa suomen kieltä yhtään, niin sä hyödyt pelkästään siitä asiasta, että sä osaat avata sen tietokoneen, tai osaat käyttää sitä sun kännykkää paremmin siinä. Eli sillä on jo merkitys, että sä itse pystyt tekemään ja toimimaan siinä. Eli vaikka sä et suomea sen enempää oppiskaan, niin sä opit ainakin varmuutta siihen omien laitteiden käyttämiseen.

Marja Koskela:
Ja mä ajattelen, että ne osallistujat oppivat sillä omalla tasollaan. Että me ei etukäteen sitä oikeastaan tiedetä, että kuka oppii mitäkin. Joillekin se voi olla muutama adjektiivi. Joillekin se voi olla paljon enemmän vaikka jotain työsopimuksen sanastoa, tai muuta. Mun mielestä sekin on... Sitä ei pidä unohtaa, että tärkeää voi olla myös se, että he aamuisin lähtevät johonkin paikkaan, näkevät ihmisiä ja viettävät mukavan päivän.

Leea Välitalo: 
Ja saavat keskittyä siihen omaan itseensä ja siihen omaan oppimiseensa. Ja ei tarvitse aina ajatella sitä lasta tai perhettä, vaan voi myös keskittyä siihen omaan elämään hetken aikana.

Pinja Kuusenaho: 
Kyllä. Se on varmasti ollut monelle iso asia, että heillä on ryhmä, johon heitä odotetaan. Ja me halutaan tietää, jos he eivät tule. Eli heillä on myös semmoinen olo, että he ovat tärkeä osa ryhmää. Ja heille tosiaan tulee semmoinen rutiini siihen kotoa lähtemiseen aamulla ja siihen sosiaaliseen kanssakäyntiin sitten ryhmän kanssa. Moni kokee jotenkin viimeisenä päivänä sellaista haikeutta, että nyt tämä loppui. Nyt ei olekaan enää tällaista rutiininomaista tapaa siinä arjessa.

Mika Ukkonen: 
Ja he kaipaavat tavallaan sitä sellaista omaa siihen. Koska itse tapaan avata ne ovet jo ennen kurssin alkua siellä, niin jo puoli tuntia ennen tulee muutama ihminen sisään. Sitten he keskustelevat keskenään siellä taukotilassa ja miettivät asioita. Mitä tekevätkään siellä, yhdessä. Ilman minua.

Pinja Kuusenaho: 
Tuossa jo puhuttiinkin, että minkälaista palautetta ollaan kurssilaisilta kuultu ja siitä just Suomen kielestä esimerkiksi. Mitä muuta teillä tulee mieleen, että mitä nämä naiset ovat teille kertoneet, tai mitä olette huomanneet kurssin loppupuolella?

Leea Välitalo: 
Mä voisin ensin aloittaa vaikka siitä, että siellä tosiaan kun nämä ryhmät ovat niin moninaisia taustoiltaan ja taidoiltaan, niin yllättävän vähän musta siellä palautteessa on ollut sitä, että olisi häirinnyt vaikka suomen kielen tason vaihtelu. Mä oon yllättynyt siitä ja siinä ollaan selkeästi onnistuttu näiden sisältöjen ja tämän ilmapiirin luomisessa. Siinä, että se on antanut kaikille jotakin, vaikka siellä samassa ryhmässä olisi heikosti suomea puhuvia ja tosi vahvasti suomea puhuvia.

Mika Ukkonen: 
Joo. Siellä kurssin aikana tulee, sitten kun se kurssi etenee, niin ei me pysytä niissä aiheissa sitten enää varsinkaan tauolla sitten mukana. Kyllä olen auttanut monissa asioissa, kirjastokortin laatimisesta, hakemisesta aina johonkin lääkäriajan varaamiseen. Monta juttua siellä selvitellään yhdessä ja sitä sanastoa tulee paljon laajemmaltikin, kuin mitä ollaan kurssilla suunniteltu siellä. Koska se arki on heille kuitenkin, mikä pyörii. Ja he pyörittävät varsinkin sitä kotiarkea, niin heillä on paljon arjen järjestelyihin liittyviä isojakin asioita.

Marja Koskela: 
Joo. Positiivista palautetta tulee myös usein näistä, kun harjoitellaan työhaastattelua yleensä kahdessa eri ryhmässä. Meillä on siellä yleensä kaksi opettajaa silloin paikalla. Kyllä tämä yleensä mainitaan, kun kysytään viimeisenä päivänä mitä olet saanut irti, niin se on jotenkin jäänyt mieleen. Se on hirveän konkreettista, että vastataan kysymyksiin, mitä sitten todennäköisesti työhaastattelussa tulevaisuudessa kysytään.

Pinja Kuusenaho: 
Tuo on ihan totta, että sitä on kyllä kiitelty, että kiva kun oli aikaa tehdä tämmöisiä haastatteluharjoituksia. Ja usein koitetaan, että siinä on natiivisuomen kielen puhuja yhtenä osana sitä ryhmää, niin he saavat sitten kaikki semmoisen haastattelijan. Mulle on tullut myös palautetta siitä, että lastenhoitomahdollisuus on hyvä. Se, että on oma ryhmä naisille on hyvä, niin kuin puhuttiin. Ja sitten ihan jo se, että nämä kurssit on ollut keskeisellä sijainnilla, eli suht lähellä omaa kotia. Lähteminen helpottuu varsinkin, jos on pieniä lapsia. Vaikka eivät tulisi mukaan, niin ihan kaikki tämä päiväkotirumba siinä aamulla. Meillä oli ensimmäiset kurssit Hervannassa, Tampereella. Tämä meidän hanke toimii Tampereella sekä pääkaupunkiseudulla, niin siellä koettiin, että oli tosi hyvä, että se oli siellä Hervannassa se kurssi. Että sieltä ei ehkä olisi tullut lähdettyä keskustaan. Sitten taas pääkaupunkiseudulla ehkä enemmän on jo totuttu liikkumaan. Vantaalta on tullut joitakin kurssilaisia Espoon kurssille ja niin edespäin. Mutta kyllä selkeästi ehkä ne, ketkä tulee lähempää kurssipaikkaa, niin on sitten ollut vielä vähän sitoutuneempia. Pidempää kurssia on toivottu paljon. Eli niinkun tässä puhuttiin, että se ryhmäytyminen oikeastaan alkaa vasta sitten kunnolla siinä, kun ollaan oltu jo enemmän niitä päiviä yhdessä. Ja sitten jo menetetään se rutiini, mikä ollaan saatu siihen arkeen ainakin tämän kurssin osalta. Mutta mä koen, että me ollaan kyllä kuratoitu aika hyvä 12 päivän setti. Aina voisi mennä vielä vähän syvemmälle asioissa ja kerrata niitä, mutta tässä on otettu näistä aiheista ne pääteemat. Ja toisaalta meillähän on aika kunnianhimoinen tavoite tavoittaa 150 naista tämän hankkeen aikana näille taitotyöpajakursseille, että sen takia näitä myös paljon on eri paikoissa. Ja siitä on pidetty, että on ollut näitä eri aiheita. On paljon suomen kielen kursseja. On ehkä digikursseja maahanmuuttaneille. Mutta tässä nyt on yhdistynyt sitten nämä, plus sitten vielä Suomen työelämään liittyvät aiheet ja työelämätietouteen liittyvät aiheet, niin siitä on kiitelty. No, mites sitten todistus? He saavat ihan tämmöisen paperitodistuksen kurssin lopuksi. Mitä olette kokeneet sen merkityksestä?

Marja Koskela: 
Se on aivan uskomattoman tärkeetä heille. He voivat olla jopa vähän paremmin pukeutuneita silloin viimeisen päivänä. Ja sitten tuovat ehkä opettajille jotain kivoja lahjoja. Sitten halutaan ottaa yhteiskuva ja kehutaan, mitä kaikkea he ovat siellä kurssilla oppineet. Ja mitä he ovat saaneet siitä mukaansa.

Leea Välitalo: 
Ja vielä se, että saa sen todistuksen konkreettisena, siis paperisena käteensä, niin se tuntuu olevan tärkeä ja juhlallinen asia. Vaikka on näin lyhyt kurssi taustalla.

Marja Koskela: 
Joo. Se on jopa itselle ollut ehkä vähän yllättävä juttu, että se paperi voi olla niin tärkeä.

Pinja Kuusenaho: 
Se on ehkä semmonen konkreettinen todiste siitä, että oli osa ryhmää. Ja se on ehkä myös semmonen mitä voi näyttää seuraavaan paikkaan, että mä oon just ollut tämmöisellä kurssilla. Se oli suomeksi. :Siinä oli näin paljon eri aiheita. Tärkeitä, työelämään liittyviä aiheita. Että se on jotenkin kiva näyttää se paperiversio.

Leea Välitalo: 
Ja yksi palaute kanssa, mitä olen itse saanut aika paljon, on jatko-opiskelumahdollisuuksista. Maahanmuuttaneen itse on aika vaikea selvittää niitä kaikkia mahdollisuuksia, mitä on olemassa. Ja kuitenkin sellaisia matalan kynnyksen suomen kielen ryhmiä, sekä sitten sellaisia ilmaisia tai edullisia erilaisia kursseja on olemassa. Mutta se, että milloin ne alkaa ja mistä sen tiedon löytää, niin se on haastavaa kenelle vaan. Saatika sitten, jos sun digitaidot, suomen kielen taito, tai se vahva ymmärrys Suomen yhteiskunnan rakentumisesta ei ole vahvalla tasolla, niin se on tosi haastavaa, niin sitten on pystynyt tarjoamaan sellaisia ihan konkreettisia neuvoja, että minne kannattaa mennä. Tai kertonut, että tällainen kurssi on olemassa, tai tällainen kurssi on alkamassa nyt tuolla. Ja tällainen ryhmä on täällä sun koti-kaupunginosassa, niin sun kannattaa mennä sinne. Ja kun olen lähettänyt jotain linkkiä sähköpostiin joillekin, niin sitten olen myös saanut myöhemmin viestiä, että ovat hakeneet ja päässeet seuraavalle kurssille. Tai löytäneet jonkun suomen kielen vaikka tällaisen matalan kynnyksen ryhmän, jossa voi vaikka lapsen kanssa käydä puhumassa suomea.

Mika Ukkonen: 
Yhden asian nostan vielä tästä esille digiviikonlopulta. Meillä on ollut kirjastovierailu, joka sitoo niitä ihmisiä yllättävän paljon niihin paikallisiin tämmöisiin yhteiskuntaan sitoviin palveluihin. Sieltähän löytyy sitten valtavasti erilaisia ryhmiä, missä voi vaikka opiskella suomen kieltä lisää, tai tehdä jotain. Viedä lapset harrastamaan vaikka musiikkia, tai jotain muuta. Eli heille tulee tavallaan tämmönen yksi paikka, missä he välttämättä eivät ole vielä kaikkia palveluita älynneet hyödyntää. Koska en itsekään ole tuntenut kaikkia kirjaston palveluita noin hyvinkin, niinkun nyt tunnen näiden vierailuiden jälkeen. Eli heillä on sitten paikka, minne mennä tämän kurssin jälkeen.

Marja Koskela: 
Minusta tuntuu, että sekin on ollut tärkeä onnistuminen tällä kurssilla, että käydään siellä kirjastossa.

Mika Ukkonen: 
Ainakin on tykätty tosi paljon siinä.

Marja Koskela: 
Joo.

Pinja Kuusenaho: 
Se on ollut tosi hyvä. Ja tosiaan tämä, että me annetaan vielä esimerkkejä siitä, että missä voi jatkaa suomen kielen opiskelua ja mitä paikkoja on. Mihin voi mennä tapaamaan muita? Mä tykkään kyllä siitä, että me ei sillä tavalla sanota vaan moikka, vaan meillä on sitten antaa vielä jotain vähän evästä mukaan. Ja sitten tässä meidän hankkeessa on myös tämä työvalmennus, eli meillä on kaksi työvalmentajaa Kuntoutussäätiöläisiä, jotka voivat näitä meidän taitotyöpajakurssilaisia vielä nähdä kurssin jälkeenkin. Ja ihan tällä tavalla kahden sitten käydä läpi vaikka työhakemustekstiä, tai jotain muuta. Tai vaikka sinne ammattikouluun hakeutumista, tai johonkin muuhun kurssille tai kouluun hakeutumista. Tuleeko teille vielä mieleen jotain?

Mika Ukkonen: 
Tulee. Ne on jumalattoman hulppean hauskoja kursseja ollut kaikki. Ja ihmiset on ihania ja iloisia siellä. Nautin kouluttamisesta, vaikka voisin tehdä jotain muutakin.

Marja Koskela: 
Ehdottomasti.

Pinja Kuusenaho: 
Kyllä. Me ollaan varmaan kaikki saatu myös itsellemme ihan tosi paljon iloa ja semmoista ylpeyttä siitä porukasta ja koko tästä hankkeesta. Tämä on ollut merkityksellistä monelle.

Marja Koskela: 
Kyllä.

Pinja Kuusenaho: 
Kiitos teille panoksesta hankkeelle ja kursseille ja tästä podcastista. Kiitos.

Marja Koskela: 
Joo, kiitos.