Uusi ammatillinen koulutus torjuu rakennetyöttömyyttä
Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi virkamiesnäkemyksen (TEM 2019: 4) Suomen työmarkkinoista. Asiakirjan punainen lanka on niissä keinoissa, joilla Suomen työllisyysaste voitaisiin nostaa 75 tai jopa 78 prosenttiin. Näkemyspaperissa esitellään uhkien lisäksi kahdeksan strategista painopistettä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
Ammatillinen koulutus näyttäisi olevan monella tapaa sidoksissa näkemyspaperissa esitettyihin strategioihin.
Suomen työttömyydestä suuri osa on niin sanottua rakennetyöttömyyttä, joka johtuu esimerkiksi suurista maantieteellisistä etäisyyksistä tai maahanmuuttajaväestön kohdalla kielivaikeuksista. Osan rakennetyöttömyydestä arvioidaan olevan 90-luvun laman perua. Arvioiden mukaan rakennetyöttömyys oli vuonna 2017 noin 7,3 prosenttia.
Tulevaisuus pakottaa muutokseen koko yhteiskunnassa. Globalisaation, digitalisaation ja kaupungistumisen megatrendit vahvistuvat samaan aikaan, kun Suomen syntyvyys alenee ja väestö ikääntyy. Ilmastonmuutokseenkin pitäisi koko yhteiskuntarintaman leveydellä tarttua.
Tässä uhkien viitekehyksessä ministeriö suosittaa kolmea strategista painopistettä työllisyysasteen kohentamiseksi: rakenteellisen työttömyyden ongelmat on ratkaistava, työperäistä maahanmuuttoa on kehitettävä ja työvoimaan kuulumattomien reservi olisi osallistettava takaisin työelämään.
Investointi osaamiseen on investointi yhteiskuntaan
Työvoimapula näkyy tällä hetkellä yritysten rekrytoinneissa. Joillain aloilla tilanne on jo hälyttävä. Koulutus ja osaaminen eivät kohtaa työnantajan tarpeiden kanssa, mutta jostain olisi saatava osaavaa työvoimaa.
Yksityisen sektorin palkkatuen lisäksi ammatillinen työvoimakoulutus on vaikuttavimpia työllisyydenhoidon työkaluja.
Vuonna 2018 voimaan astunut uusi laki ammatillisesta koulutuksesta painottaa ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyyttä. Nykymallissa on siirrytty tutkintokeskeisyydestä osaamiskeskeisyyteen ja tavoitteena on kouluttaa niitä taitoja, joita työelämässä tosiasiassa tarvitaan. Juuri tätä virkamiesmietinnössäkin painotetaan.
Erityisesti oppisopimuksen ja koulutussopimuksen luova yhdistely vahvistaa aikuisväestön uudelleen- ja lisäkouluttautumista. Työnantajalle yhteistyö alueen oppilaitosten kanssa mahdollistaa sekä uusien osaajien säännöllisen virran samoin kuin nykyisten työntekijöiden osaamisen kehittämisen.
Useat toimijat vievät työpaikoille tietoa uudesta ammatillisesta koulutuksesta. Myös Ammattitaitoa yhdessä -hanke kouluttaa työpaikkaohjaajia ja luottamusmiehiä oman työpaikkansa opiskelijoiden tueksi.
Työperäinen maahanmuutto edellyttää toimivaa koulutusjärjestelmää
Maahanmuuttajille suunnattua koulutusta on viime vuosina tehostettu, ja Helsingissä pilotoidun osaamiskeskuksen mallia vastaava toiminta käynnistyi TEM:n rahoituksella nyt myös Espoossa, Tampereella, Turussa ja Vantaalla. Osaamiskeskuksessa tehostetaan oppilaitoksen ja elinkeinoelämän yhteistyötä maahanmuuttajien kouluttamiseksi ja työllistämiseksi.
Ulkomailla hankitun osaamisen tunnistamisen tulisi olla entistä sujuvampaa. Tässä asiassa Suomella on vielä kehitettävää, virkamiehet toteavat. Ministeriön virkamiehet patistavat myös kehittämään keinoja työvoiman alueellisen liikkuvuuden parantamiseksi.
Hienosäätöä uuteen ammatilliseen koulutukseen
Ammatillisen koulutuksen uudistus saatiin päätökseen, mutta ministeriö näyttäisi kannustavan myös korjausliikkeisiin. Koulutusleikkaukset osuivat tällä hallituskaudella ilkeästi ja näköalattomasti ammatilliseen koulutukseen samaan aikaan, kun massiivista uudistusta olisi pitänyt toteuttaa. Urakasta selviäminen on edellyttänyt ankaria leikkauksia etenkin opetushenkilöstön määrään samalla, kun työn vaativuus on kasvanut.
Mietintöpaperissa ehdotetaankin ”koulutusjärjestelmän rahoituspohjan uudelleen arvioimista”. Kyse on aidosti hyvän uudistuksen välttämättömästä hienosäädöstä, joka toivottavasti muotoillaan poliittisessa koneistossa järkevästi.
Jatkuvan oppimisen politiikka on tullut jäädäkseen, ja se pitää sisällään myös tulevien reformien idut. Nyt tarvitaan vakavasti otettavia avauksia elinkeinoelämän, oppilaitosten, kolmannen sektorin ja julkisen vallan yhteistyölle sekä koulutus- että työllisyyspolitiikan saralla.
Virkamiesnäkemyksessä tällaisesta on viitteitä ja tekstissä nimetty jatkuvan oppimisen poikkihallinnollinen strategia kuulostaa sopivan kunnianhimoiselta tavoitteelta koulutuksen kärkimaalle.