Yhdenvertaisuus ay-pedagogiikan kulmakivenä
Hiljattain julkaistussa ay-pedagogiikan oppaassa kirjoitin, että yhtenä ay-pedagogiikan kulmakivenä on luottamus ja aito arvostus. Jokaisen ääni on kuultava sellaisena kuin se on, ja hiljaisempia ääniä on voimautettava kuuluviksi. Tähän pääsemiseksi tarvitaan tasa-arvoinen ja yhdenvertainen oppimisympäristö. Lisäksi tarvitaan osaava, normikriittinen, sukupuolisensitiivinen ja yhdenvertaisuutta aktiivisesti tukeva kouluttaja.
Yhdenvertaisuus ei ole vain aatteellista sanahelinää, vaan se on myös pedagogiikkamme kova ydin. Se voi tuntua häilyvältä käsitteeltä, mutta yksinkertaisesti sanottuna se tarkoittaa sitä, että ketään ei kohdella eri tavalla minkään henkilöön liittyvän ominaisuuden takia. Osallistujien turvallisuudentunne kasvaa, kun kenenkään ei tarvitse pelätä tulevansa kiusatuksi tai syrjityksi. Turvallisessa ilmapiirissä oppiminen on sujuvampaa, kun osallistujat uskaltautuvat epämukavuusalueelle ja jakavat välittömämmin tietojaan ja näkemyksiään. Näin kaikki äänet tulevat yhdenvertaisesti kuulluksi.
Sen lisäksi, että me kouluttajina tunnistamme syrjinnän ja häirinnän ja osaamme puuttua niihin, pitää meidän pystyä myös tunnistamaan omat ennakkoluulomme. Tämä ei ole helppoa, sillä ainakin itselleni tuntui aluksi vaikealta myöntää, että minullakin voisi olla ennakkoluuloja. Yhteiskunnan asettamat normit vaikuttavat kuitenkin meihin kaikkiin jo lapsesta alkaen. Opimme jo päiväkodissa, miten esimerkiksi tyttöjen ja poikien kuuluisi käyttäytyä, ja usein myös alamme käyttäytyä sen mukaisesti.
Normit voivat olla tiedostettuja tai tiedostamattomia, ja ne vaikuttavat ajatuksiimme siitä, minkälaisia ihmisten tulisi mielestämme olla. Kouluttajalla voi esimerkiksi olla jokin tiedostettu tai tiedostamaton ennakko-oletus siitä, millainen on vaikkapa homoseksuaali, maahanmuuttaja, turkulainen tai Paperiliiton jäsen ja millaisia heidän tulisi olla. Nämä oletukset voivat helposti vaikuttaa koulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen, jos kouluttaja ei tiedosta niitä omassa toiminnassaan.
Normit vaikuttavat meihin kaikkiin, eikä kouluttajakaan voi olla tästä vaikutuksesta vapaa. Normikriittinen kouluttaja on kuitenkin tietoinen niistä normeista, jotka ohjaavat asenteidemme ja arvostustemme muodostumista. Kouluttajan on hyvä huomata, että arkipuheessa voi olla paljon esimerkiksi puhetapoja, jotka ylläpitävät sukupuolirooleja ja niihin liittyviä ennakkoluuloja. Siksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, mitä sanoja käyttää. Kannattaa pohtia tarkoin esimerkiksi sitä, millaiset vitsit ovat hyväksyttäviä koulutustilanteissa.
Ennakkoluuloilla tarkoitetaan kielteisiä ajatuksia, jotka kohdistuvat ihmiseen sen vuoksi, että hän kuuluu tiettyyn ryhmään. Ennakkoluulot eivät toki välttämättä johda syrjivään käyttäytymiseen, mutta niiden tunnistaminen on kouluttajalle tärkeää. Tutkimusten mukaan opettajien ennakkoluulot voivat horjuttaa yhdenvertaisuutta, ja siksi asiaa on syytä aktiivisesti ajatella.
Hyvä kouluttaja on myös sukupuolisensitiivinen. Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa ihmisen kohtaamista ja hyväksymistä omana itsenään. Se tarkoittaa sukupuoleen kohdistuvien odotusten huomaamista ja purkamista. Se ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin sukupuolineutraalius, joka häivyttää sukupuolierot. On hyvä huomata, että sukupuoli on sosiaalinen rakenne, johon ihminen kasvaa lapsesta saakka. Hyvä kouluttaja tunnistaa omat ja yhteiskunnan asettamat sukupuoliodotukset ja osaa arvioida niitä kriittisesti. Hän tiedostaa sukupuolten moninaisuuden ja kunkin ihmisen yksilöllisyyden.
Meidän kouluttajien on mietittävä yhdenvertaisuuden näkökulmasta, miten kursseja mainostetaan, millaisia oppimateriaaleja valitaan, millaisia esimerkkejä opetuksessa käytetään ja miten koulutustilanteessa toimitaan. Tärkeää on myös se, että koulutustilat ovat esteettömät ja esimerkiksi erilaiset ruokavaliot huomioidaan. Tähän kaikkeen annetaan käytännön työkaluja ja vinkkejä TSL:n julkaisemassa ay-pedagogiikan oppaassa.